Yksipuolinen ystävyys
Suhde pitkäaikaiseen ystävääni on muuttunut kovin yksipuoliseksi. Hän soittaa mulle päivittäin, suoltaa omat kuulumiset ja päättää puhelun. Ei kysele mitä mulle (oikeesti) kuuluu. Hyvin pintapuolisesti joskus jotain kerron mutta ei edes huvita puhua omista asioista syvemmin kun hän on suoraan sanottuna niin täynnä itseään ja omia asioita. Enkä oikein luotakaan enää häneen. Tätä on jatkunut jo aika kauan ja tuntuu kuormittavalta. En ole halunnut riitaa tms välillemme joten olen lähinnä hiljaa kuunnellut, ottanut vastaan. Mutta olen miettinyt mitä ystävyyttä tämä enää on kun se ei ole enää vastavuoroista vaan ottaa enemmän kuin antaa. Mitä tekisitte? Kokemuksia?
Kommentit (3)
Mulla sama homma. Eräs pitkäaikainen ystävä oli tuollainen samanlainen. Puheluissa aina vaan kertoi itsestään ja saattoi selittää tunninkin kaikkea mitä on tapahtunut. Ei ikinä kysynyt, mitä mulle kuului.
Ja siis 30 vuotta oltiin ystäviä
Havahduin lopulta, kun pitkän miettimisen jälkeen avauduin eräästä ongelmasta mieheni kanssa. Ystäväni kuunteli ja sanoi "eihän tuo voi olla totta, miksi valehtelet tuommoista" . Ei siis uskonut ollenkaan, mitä hänelle kerroin. Sen jälkeen lopetin yhteydenpidon ihan kokonaan. Jotain rajaa sentään Ei ollut oikea ystävä
Suurelle Sosiaaliselle Korvalle on iso tilaus. Jos sinulla on aikaa, kuuntele ihmeessä. Jos et halua kuunnella, et kuuntele. Lopetat puhelut lyhyeen. Edesmenneellä anopillani oli vakiona "pyykki tulee" ja aikavarkaat ihmetteli, että miten usein teille oikein pesula tuo vaatteet kotiin asti.
Mulla taas niinpäin että ystävä ei ota muhun yhteyttä, mä joudun aina soittaa tai viestittää.