Viihtyykö työuran paremmin duunareiden vai ns. "vähän ylempien" seurassa?

Kannattaa mennä sille alalle joka kiinnostaa . Ihmisiä on monenlaisia riippumatta koulutuksesta . Mäkin luulin joskus nuorempana että kaikki akateemiset on fiksuja.

No itse työskentelen teollisuudessa duunarina duunarien keskellä, jonkin verran yhteistyössä paikan insinöörien kanssa. Duunareihin mahtuu sivistyneempää porukkaa ja sit just tuota piereskelevää "pari olutta vapaalla" porukkaa, miehiä ja naisia kummassakin. Melko paljon mustaa ja rasististakin huumoria, vanhoillisia asenteita ja vitsejä naisia kohtaan jne, jotkut jutut hyviä ja nauran itsekin mutta mahtuu myös paljon niitä hetkiä kun en jaksa kuunnella ja mielummin uppoudun omiin ajatuksiin. Voisi sanoa et aika laidasta laitaan ihmisiä täällä. Insinöörit omaavat paremmat käytöstavat eli hyvin tiedossa mitä ei ehkä kannata sanoa ääneen jne mutta käsitykseni mukaan jutut saattaa olla välillä yhtä "ala-arvoisia" kuin duunareilla. Tietenkään en tiedä minkälainen henki heillä keskenään vallitsee. Sen olen ollut havaitsevanani että aika paljon "kilpailua" keskenään ainakin uusimmilla tulokkailla eli pitää tähdätä ylös uralla ja kova näyttämisen halu.. Kysy lisää jos mielessä jotain niin tämä 30v nainen yrittää vastailla. Itse alan pikkuhiljaa kallistua siihen että jossain vaiheessa fyysiset hommat ja hikoilu töissä saisi riittää, toisaalta hyvä palkka ja se että työt saa jättää portin sisäpuolelle pitää minut täällä toistaiseksi. Tietenkään minulla ei ole kokemusta ns oikeasti akateemisilta aloilta että millaista siellä on.

Olen töissä kaupassa, ja se on läpimenoala, joten työntekijöinä on monenlaisia ihmisiä, eri taustaisia, voi olla tietyn alan opiskelijoita tai voi olla alanvaihtajia tai pitkään jotain palvelualan hommaa takana. Täysin hönöt ei enää kaupan hommissakaan pärjää. Mielestäni kuitenkin se ihmisten välinen yhteys riippuu muustakin kuin koulutustasosta.

Itsellä kokemusta hoitoalasta ja toisaalta akateemista koulutusta vaativasta työstä. Ehdottomasti on mukavampaa tehdä töitä akateemisella alalla. Ihmiset sivistyneempiä, ystävällisempiä ja avuliaampia. Toisaalta taas työ paljon itsenäisempää, joten työkavereita ei näe tai niiden kanssa ei ehdi viettää aikaa samalla tavalla kuin hoítoalalla, missä työkavereista ei pääse eroon vaikka miten haluaisi.

Hoitotyö on lisäksi sen verran mekaanista, että eipä siitä tule juuri keskusteltua. Muista aiheista keskustellessa taas korostuu monien työkavereiden vähäinen yleissivistys ja sosiaalisten taitojen heikkous. Monet oikeasti möllöttäisivät mieluummin naama norsunelimellä kuin puhuisivat mitään potilaille tai työkavereille. Ja muistutan silti, että hoitoalallakin on paljon fiksuja ihmisiä! Sitä karseammmilta tuntuu ne päivät, jotka on pakko jumittaa niiden vähemmän fiksujen kanssa.

Omille lapsille olen sanonut, että aina kannattaa viettää aikaa itseään fiksumpien seurassa ja pysyä duunareista kaukana.

Olen yrittäjä ja valitsen asiakkaani itse. Työskentelen vain mukavien ihmisten kanssa ja sillä ei ole mitään väliä mitä he ovat koulutukseltaan tai mitä työtä he tekevät/ovat tehneet.

Olen akateeminen mutta duunariperheestä. Olen viihtynyt huomattavasti paremmin duunareiden kanssa kesätöissä kuin korkeakoulutettujen kanssa nykyisessä työssä. Duunarit rentoja ja maanläheisiä, korkeakoulutetut, sanotaanko että pipo tiukalla....

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta hoitoalasta ja toisaalta akateemista koulutusta vaativasta työstä. Ehdottomasti on mukavampaa tehdä töitä akateemisella alalla. Ihmiset sivistyneempiä, ystävällisempiä ja avuliaampia. Toisaalta taas työ paljon itsenäisempää, joten työkavereita ei näe tai niiden kanssa ei ehdi viettää aikaa samalla tavalla kuin hoítoalalla, missä työkavereista ei pääse eroon vaikka miten haluaisi.

Hoitotyö on lisäksi sen verran mekaanista, että eipä siitä tule juuri keskusteltua. Muista aiheista keskustellessa taas korostuu monien työkavereiden vähäinen yleissivistys ja sosiaalisten taitojen heikkous. Monet oikeasti möllöttäisivät mieluummin naama norsunelimellä kuin puhuisivat mitään potilaille tai työkavereille. Ja muistutan silti, että hoitoalallakin on paljon fiksuja ihmisiä! Sitä karseammmilta tuntuu ne päivät, jotka on pakko jumittaa niiden vähemmän fiksujen kanssa.

Omille lapsille olen sanonut, että aina kannattaa viettää aikaa itseään fiksumpien seurassa ja pysyä duunareista kaukana.

Onpas hurjaa tekstiä. Itse arvelen, että joka tapauksessa lika barn leka bäst eli kun on todettu, että mitään puhuttavaa ei oikein ole jonkun kanssa, niin sitten hakeutuu puhumaan sellaisten kanssa, joiden kanssa on. Ei siinä tarvi  miettiä sen kummemmin jotain pinnallisuuksia, että onko joku duunari vai ei.

Minulle taas nuo ihmisten ajatusmaailmat on hauskaa sosiaalipornoa (tai no, ei aina niin hauskaa..), ideaalisti saatan vaikka neuvoa jotakuta jossain asiassa, joka ei tiedä jostain aiheesta sillä tavoin kuten minä. Kauppaan tulee onneksi sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat olla riittävän sosiaalisia ja ovat sitä oikeastikin, joten ei tule tehtyä töitä mököttäjien kanssa.

t: tuo kaupassa töissä oleva

Metalli duunareissa on ainakin ihan kuvottavaa porukkaa.  Ei enää ikinä kokoonpanoon. 

Riippuu täysin työtehtävistä ja työporukasta.

Tein vuosia hommia asentajana tehdasympyröissä, toisen mokoman asiakaspalvelutehtävissä ( ei tekninen ala, jossa kohtasin paljon ulkomaisia turisteja) ja suurimnan osan työurasta tuotekehitystehtävissä suunnittelijana ja pikkupomona.

Asentajaporukoissa jutut oli aika yksitoikkoisia.

Asiakaspalvelusta tykkäsin ja tapasin mielenkiintoisia ihmisiä Sunnittelijaporukassa oli mukavaa, välillä ihan kreisiä menoa, mutta stressiä eniten, kun deadlinetnpaino päälle. Oli myös tylsiä ja huumorintajuttonia suunnittelijatiimejä.

Hyvää palkkaa vou saada kaikissa hommissa kun etsiytyy oikeaan paikkaan.

Viihdyn akateemisissa piireissä paremmin. Ihmiset seuraavat luotettavia medioita ja ovat lähdekriittisiä. Laajempi sivistys ja luovaa ajattelua. Mun työporukassa on myös ei akateemisia ja heistä minulla ei ole pahaa sanottavaa. Joskin muutamasta aiheesta ei kannata tiettyjen kanssa keskustella. Oon tehnyt myös duunarihommia aikoinaan rakennusalalla hanttihommissa ja mulla oli pari tosi fiksua työkaveria, jotka todennäköisesti eivät jääneet alalle, koska tavoitteet oli kouluttautua lisää.

Ei väliä. Olen töissä töissä enkä kaveeraamassa. Tulen riittävästi juttuun molempien kanssa (ammatti- ja maisterintutkinto täälläkin), mustavalkoisuutta en jaksa kummaltakaan puolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta hoitoalasta ja toisaalta akateemista koulutusta vaativasta työstä. Ehdottomasti on mukavampaa tehdä töitä akateemisella alalla. Ihmiset sivistyneempiä, ystävällisempiä ja avuliaampia. Toisaalta taas työ paljon itsenäisempää, joten työkavereita ei näe tai niiden kanssa ei ehdi viettää aikaa samalla tavalla kuin hoítoalalla, missä työkavereista ei pääse eroon vaikka miten haluaisi.

Hoitotyö on lisäksi sen verran mekaanista, että eipä siitä tule juuri keskusteltua. Muista aiheista keskustellessa taas korostuu monien työkavereiden vähäinen yleissivistys ja sosiaalisten taitojen heikkous. Monet oikeasti möllöttäisivät mieluummin naama norsunelimellä kuin puhuisivat mitään potilaille tai työkavereille. Ja muistutan silti, että hoitoalallakin on paljon fiksuja ihmisiä! Sitä karseammmilta tuntuu ne päivät, jotka on pakko jumittaa niiden vähemmän fiksujen kanssa.

Omille lapsille olen sanonut, että aina kannattaa viettää aikaa itseään fiksumpien seurassa ja pysyä duunareista kaukana.

Onpas hurjaa tekstiä. Itse arvelen, että joka tapauksessa lika barn leka bäst eli kun on todettu, että mitään puhuttavaa ei oikein ole jonkun kanssa, niin sitten hakeutuu puhumaan sellaisten kanssa, joiden kanssa on. Ei siinä tarvi  miettiä sen kummemmin jotain pinnallisuuksia, että onko joku duunari vai ei.

Minulle taas nuo ihmisten ajatusmaailmat on hauskaa sosiaalipornoa (tai no, ei aina niin hauskaa..), ideaalisti saatan vaikka neuvoa jotakuta jossain asiassa, joka ei tiedä jostain aiheesta sillä tavoin kuten minä. Kauppaan tulee onneksi sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat olla riittävän sosiaalisia ja ovat sitä oikeastikin, joten ei tule tehtyä töitä mököttäjien kanssa.

t: tuo kaupassa töissä oleva

Ihmisellä on vain yksi elämä, joten sitä ei kannata hassata pöljäkkeiden valituksen ja tylsämielisen jorinan kuunteluun. Ja kuten sanottu, esim. hoitotyössä on myös miellyttäviä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on huumorintaju. Heitä vaan on suhteessa paljon vähemmän kuin sillä akateemisella alalla, jolla itse toimin. Toki hoitoalan ihmisten suhteellinen tosikkous saattaa johtua myös työn rasittavuudesta, jota ankea elämänasenne ruokkii entisestään. Lisäksi esimiestyö on korkeakoulutetuissa työyhteisöissä oman kokemukseni mukaan paljon parempaa kuin hoitoalalla, jossa sitä olisi vara parantaa aivan valtavasti.

En minäkään pidä koulutusta olennaisena tekijänä sen suhteen, tuleeko jonkun ihmisen kanssa hyvin juttuun vai ei, mutta se on yksi tilastollinen proxy, joka ilmeisesti korreloi korkeamman älykkyyden kanssa. Ja älykkyys tekee vuorovaikutuksesta helpompaa, myös työyhteisöissä.

Sanoisin aloittajalle, että oma taustasi vaikuttaa myös asiaan. Jos opiskeltuasi olisit suvun ensimmäinen akateeminen, olo voi tuntua joskus orvolta. Akateemisuus periytyy vahvasti.

Olen itse koulutettu ja umpiakateemisesta suvusta edellisille vuosisadoille asti. Aloitin kuitenkin työt jo ennen murrosikää. Ehdin olla kymmenisen vuotta kesä- ym. osapäivätöissä erilaisilla duunarialoilla ennen ensimmäistä akateemista kesätyötä. Minä viihdyin aina oikein hyvin duunarityökavereiden kanssa. Ajattelisin niin, että todellinen sivistys on kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Työkulttuureissa on valtava ero. Duunarihommissa pomojen homma on pitkälti kyttäämistä. Akateemisena työt voi yleensä suunnitella itse, välit esimiehiin ovat muutenkin tasaveroisemmat.

Olen itse insinööri ja meillä on aika laaja työyhteisö, kunnalla kun olen. Työilmapiiri on hyvin mukava ja kaikki ihmiset kenen kanssa olen ollut tekemisissä, ovat olleet asiallisia. Kirosanoja, rasistisia kommentteja tai viinanhuuruisia tarinoita ei tarvitse kuunnella koskaan. Voin kuvitella, että ilmapiiri olisi hyvin erilainen jossain raksalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta hoitoalasta ja toisaalta akateemista koulutusta vaativasta työstä. Ehdottomasti on mukavampaa tehdä töitä akateemisella alalla. Ihmiset sivistyneempiä, ystävällisempiä ja avuliaampia. Toisaalta taas työ paljon itsenäisempää, joten työkavereita ei näe tai niiden kanssa ei ehdi viettää aikaa samalla tavalla kuin hoítoalalla, missä työkavereista ei pääse eroon vaikka miten haluaisi.

Hoitotyö on lisäksi sen verran mekaanista, että eipä siitä tule juuri keskusteltua. Muista aiheista keskustellessa taas korostuu monien työkavereiden vähäinen yleissivistys ja sosiaalisten taitojen heikkous. Monet oikeasti möllöttäisivät mieluummin naama norsunelimellä kuin puhuisivat mitään potilaille tai työkavereille. Ja muistutan silti, että hoitoalallakin on paljon fiksuja ihmisiä! Sitä karseammmilta tuntuu ne päivät, jotka on pakko jumittaa niiden vähemmän fiksujen kanssa.

Omille lapsille olen sanonut, että aina kannattaa viettää aikaa itseään fiksumpien seurassa ja pysyä duunareista kaukana.

Onpas hurjaa tekstiä. Itse arvelen, että joka tapauksessa lika barn leka bäst eli kun on todettu, että mitään puhuttavaa ei oikein ole jonkun kanssa, niin sitten hakeutuu puhumaan sellaisten kanssa, joiden kanssa on. Ei siinä tarvi  miettiä sen kummemmin jotain pinnallisuuksia, että onko joku duunari vai ei.

Minulle taas nuo ihmisten ajatusmaailmat on hauskaa sosiaalipornoa (tai no, ei aina niin hauskaa..), ideaalisti saatan vaikka neuvoa jotakuta jossain asiassa, joka ei tiedä jostain aiheesta sillä tavoin kuten minä. Kauppaan tulee onneksi sellaisia ihmisiä, jotka jaksavat olla riittävän sosiaalisia ja ovat sitä oikeastikin, joten ei tule tehtyä töitä mököttäjien kanssa.

t: tuo kaupassa töissä oleva

Ihmisellä on vain yksi elämä, joten sitä ei kannata hassata pöljäkkeiden valituksen ja tylsämielisen jorinan kuunteluun. Ja kuten sanottu, esim. hoitotyössä on myös miellyttäviä ja älykkäitä ihmisiä, joilla on huumorintaju. Heitä vaan on suhteessa paljon vähemmän kuin sillä akateemisella alalla, jolla itse toimin. Toki hoitoalan ihmisten suhteellinen tosikkous saattaa johtua myös työn rasittavuudesta, jota ankea elämänasenne ruokkii entisestään. Lisäksi esimiestyö on korkeakoulutetuissa työyhteisöissä oman kokemukseni mukaan paljon parempaa kuin hoitoalalla, jossa sitä olisi vara parantaa aivan valtavasti.

En minäkään pidä koulutusta olennaisena tekijänä sen suhteen, tuleeko jonkun ihmisen kanssa hyvin juttuun vai ei, mutta se on yksi tilastollinen proxy, joka ilmeisesti korreloi korkeamman älykkyyden kanssa. Ja älykkyys tekee vuorovaikutuksesta helpompaa, myös työyhteisöissä.

Joo, pitää ymmärtää, että kyse on myös työkulttuurista, eikä vain niistä yksilöistä siellä. Jos homma on vedetty liian tiukalle eikä voi viihtyä, niin siinä ei välttämättä akateemisuuskaan auta.

Mutta on totta, että duunarialoilla voi olla enemmän huonoa johtamista ja hierarkkisempi työkulttuuri.

Minä siirryin korkeakoulutettuna, jatkuvista pätkätöistä, tehdastöihin. Nyt vakituinen työpaikka, säännöllinen palkka ja jatkuvien uusien töiden aiheuttama stressi loppunut. Työni on monotonista, tylsääkin, mutta eipä tarvitse miettiä koko ajan mistä seuraavan pätkän saa ja miten elää taas seuraavat kuukaudet. Työkaverini ovat kivoja, rentoja ihmisiä. Lisäksi saa nukkua yönsä rauhassa, ilman pelkoa toimeentulosta.