Muita, jotka kokevat oman elämänsä paljon huonommaksi kuin muiden

Olen vanha, ikä alkaa 4. Olen hemmetin paljon ylipainoinen. Olen vakityössä, läppärillä lähinnä kotona tehtävää tympeetä pikkuasiantuntijan työtä. Palkka huono, vajaa 3000 bruttona. Mulla on yksi lapsi. Mies on, mutta en tiedä enää onko se oikea, 17 vuotta oltu yhdessä, ollaan ihan erilaisia. Hän ei ole kunnianhimoinen enää, bruttopalkka 6000 e kk, on korkeasti koulutettu ja älykäs, mutta nyhvää samassa pikkupomon paikassa it-alalla. Itse olen suorittanut vain alemman korkeakoulututkinnon, ylempi suoritettu suurelta osin mutta yhä vaan kesken. En tykkää kaupungista jossa asumme. En tykkää ok-talostamme. Meillä on yhä velkaa ok-talosta noin 20 000, vaikka olemme näinkin vanhoja. Pari velatonta autoa, mutta eivät ole mitenkään hienoja, toinen 6 v vanha, toinen varmaan 12 v vanha. Ei ole kesämökkiä. Mies sijoittanut paljon rahaa osakkeisiin, enkä usko, saa ikinä mitään ihmeellistä voittoa. Minulla on paljon ystäviä, mutta täällä kaupungissa ei yhtäkään sellaista, jonka luo voisi mennä vaikka keskellä yötä, jos haluaisi. Vihaan koronaa, en ole päässyt ulkomaanreissulle yli 2 vuoteen. Vihaan muutenkin kaikkia koronarajoitteita. Miehen vanhemmat kaameita kitupiikkejä, ikinä emme ole saaneet mitään ja lapsi saa yhden ainoan lahjan vain kun joulu tai synttäri.
Siinä jotain otoksia epäonnistuneesta elämästäni.