Miten raskaudesta muka nautitaan?
Joka paikassa toitotetaan "nauti raskaudestasi" ja odottavat äidit kuvataan kauniina, hehkeinä äitihahmoina, jotka hymyillen silittelevät mahaa, jossa kasvaa pieni ihme..
olenkohan mä jo valmiiksi huono äiti, kun
- en erityisesti nauti näistä kohdun kasvukivuista, väsymyksestä ja mielialan vaihteluista
- en nauti myöskään rajoituksista, joita raskaus teettää (esim. luovuin tupakasta ja kahvista)
- en pidä muuttuneesta ulkomuodosta, näytän muumilta
- koko raskausaika on ollut vain stressiä: koko ajan muistutellaan, mitä EI saa tehdä, muistutetaan keskenmenoriskeistä ym..
- en puhu koskaan lapsesta "pienenä ihmeenä, äidin kultamussukkana"
- inhoan imeliä kuvauksia raskaudesta ym
- en jaksa puhua vauvoista koko ajan, vaikka sellainen on tulossa
Ja uskon SILTI rakastavani lastani. Odotan hänen näkemistään ja sitä, että meistä tulee perhe. Jo etukäteen päätin, etten:
-ota stressiä imetyksestä: jos ei suju, niin sitten ei yritetä väkisin
-puhu pelkästään kakkavaipoista ja imetyksestä, vaan pidän kontaktia muihin ihmisiin ja olen kiinnostunut muistakin asioista
- aion hyödyntää isovanhempien ja kunnan tarjoaman lastenhoitoavun: jos pää hajoaa, en todellakaan aio jäädä väkisin lapsen kanssa kolmeksi vuodeksi kotiin, koska niin "kuuluu" tehdä
-arvostele myöskään muita äitejä, edes niitä "hössöjä"
Kommentit (5)
Kuulostaa vähän oudolta. Mutta jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, jos ei nauti niin sitten ei. Sun suhtautumistapasi on vaan sellainen.
pystynyt nauttimaan kolmannesta raskaudestani yhtään. Loppusuoralla oli hoidettavana mahan lisäksi alle 2v ja alle 10kk isosisarus. Puhumattakaan alkuraskauden pahoinvoinnista jolloin tietty molemmat olivat vielä pienempiä. Kovat liitoskivut, ennenaikaiset supistelut.. Kaikesta huolimatta kaipaan raskaana olemista. Oli se kuitenkin ihanaa, jollain käsittämättömällä tavalla! :)
Joka paikassa toitotetaan "nauti raskaudestasi" ja odottavat äidit kuvataan kauniina, hehkeinä äitihahmoina, jotka hymyillen silittelevät mahaa, jossa kasvaa pieni ihme..
Tervetuloa äidiksi. Voit valmistautua törmäämään odotuksiin ja ajatusmalleihin, jotka luulit haudatuksi jo 70-luvulla. Mutta ei, äideiltä odotetaan edelleen jotain ylimaallista. Nimenomaan vanhemmat naidet ovat mestareita tässä. Ja media toistaa kaunista kiiltokuvaa auliisti.
olenkohan mä jo valmiiksi huono äiti, kun
- en erityisesti nauti näistä kohdun kasvukivuista, väsymyksestä ja mielialan vaihteluista
- en nauti myöskään rajoituksista, joita raskaus teettää (esim. luovuin tupakasta ja kahvista)
Kyllähän se tuntuu, kun mahassa kasvaa about vedellä täytetty rantapallo.... Miksi luovuit kahvista? Mutta ajattele, miten loistava tilaisuus päästä röökistä eroon.
- en pidä muuttuneesta ulkomuodosta, näytän muumilta
:D
- koko raskausaika on ollut vain stressiä: koko ajan muistutellaan, mitä EI saa tehdä, muistutetaan keskenmenoriskeistä ym..
Niin. Tämä varmaan liittyy tuohon äitimyyttiin ja toisaalta ihmisten himmntyneeseen riskintajuun. Ja jäkimmäiseen liittyy se, ettei tajuta erisuuruisten riskien eroja.
On ihan ok kieltää talidomin nappailu raskausaikana, mutta homejuuston kieltäminen siksi, että Suomessa listerian saa muutama kymmenen henkilöä vuodessa (joista harva on raskaana ja HEISTÄkIN vain osalle tulee ongelmia) on natsismia.
- en puhu koskaan lapsesta "pienenä ihmeenä, äidin kultamussukkana"
- inhoan imeliä kuvauksia raskaudesta ym
Minä joskus erehdyin puuskahtamaan (loppuraskaudessa vauvan potkiessa kylkiluihin), että kunhan synnyt, niin minä moksin sinua takaisin. Ilmeisesti tuo ylitti jonkun äitimyytin rajan.
meistä tulee perhe. Jo etukäteen päätin, etten:
-ota stressiä imetyksestä: jos ei suju, niin sitten ei yritetä väkisin
-puhu pelkästään kakkavaipoista ja imetyksestä, vaan pidän kontaktia muihin ihmisiin ja olen kiinnostunut muistakin asioista
- aion hyödyntää isovanhempien ja kunnan tarjoaman lastenhoitoavun: jos pää hajoaa, en todellakaan aio jäädä väkisin lapsen kanssa kolmeksi vuodeksi kotiin, koska niin "kuuluu" tehdä
-arvostele myöskään muita äitejä, edes niitä "hössöjä"
Good for you. Lisää näitä.
Mä odotan tokaa lasta ja odotan vaan, että viikot kuluisi ja tää raskaus olisi ohi. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä nautittavaa tässä olotilassa on..
Vauvaakaan en vielä hirveästi ajattele. Tiedän, että rakastan häntä sitten ihan mielettömästi kuitenkin!
Tsemppiä sulle, koitetaan jaksaa! :)
jotkut ovat lapsettomia ym., ei saisi valittaa kun siunaus on kohdannut tms...