Minkä verran pihatöitä tai pikkuremppaa on yhtä kuin työleiri?

Tapauskohtaista. On niitä, jotka kokee oman röökinnatsan siivoamisen ylitsepääsemättömän raskaaksi, asuvat toivottavasti kerrostaloissa ja eivät osallistu mihinkään yhteiseen saati ylimääräiseen yhteisön hyväksi. Myös omien jälkien korjaaminen koetaan jostain syystä olevan muiden vastuulla.

Sitten on niitä, joilla on omakotitalo tai ainakin rivariasunto ja lisäksi mökii, ovat jatkuvasti puuhaamassa ja tykkäävät siitä. Työmäärä edelliseen esimerkkiin voi olla tuhatkertainen, mutta sana työleiri ei ole käytössä.

KAKAN verran.

Muuttuu työleiriksi kun ei ole vapaaehtoista

Laiskoille kaikki tekeminen = työleiri

Työleiristä puhuville kaikki on työleiriä.

Vierailija kirjoitti:

Laiskoille kaikki tekeminen = työleiri

Mun mielestä nimenomaan laiskat luettelevat mitä on tehty, tai no varsinkin että mitä aikovat tehdä. Eikä yksin vaan aina on pakko ottaa kaikki mukaan vaikka eivät halua.

Meillä on perintömökki, jossa tähän asti on tehty työt itse. Veljen vaimon mielestä paikka oli työleiri, veli ilmoitti, että tästä eteenpäin ostetaan palveluna.

Tuli hetken hiljaisuus kun selvisi, että mökin pikkurempat + klapinhakkuu jne, maksavat vuodessa voin 10 000 e. Laituri kun ei mene paikalleen itsekseen.

Laiskalle kaikki on työleiriä. Usein vielä luetellaan mitä kaikkea pitäisi tehdä, mutta mieluummin istutaan terassilla ja voivotellaan työn määrää. Ja usein ne tekemisen on jotain tunnin hommia.

Vierailija kirjoitti:

Laiskalle kaikki on työleiriä. Usein vielä luetellaan mitä kaikkea pitäisi tehdä, mutta mieluummin istutaan terassilla ja voivotellaan työn määrää. Ja usein ne tekemisen on jotain tunnin hommia.

Tai vähän isommat tekemiset on jotain 10-20 vuoden välein tehtäviä töitä.

Just se kun kaikkia tekimisiä lykätään ja lykätään, niin työtä onkin ihan kauheesti ja paikat pääsee rempallee ja työn aloittaminen onkin työlästä.

Yksilökohtaista. Mulle risujen siivoaminen keväisin mökin ympäristöstä on metsäjoogaa, muutamien kesäkukkien laitto isoihin ruukkuihin kiinalaista puutarhafilosofiaa, veden kanto kaivosta kuntosalia jne.

Siiderin lipittäminen pitkin päivää terassilla idiottien juttuja kuunnellen olisi työleiriäkin pahempaa kidutusta mulle.

Jos minut laitettaisiin istuttamaan kukkia, olisi se minusta työleiri. Jos taas saisin maalata taloa, olisi se ihanaa.

Eli minusta se, että on pakko tehdä ja ikäviä hommia. Ikäviä hommia tekee sen kerran tai pari kesässä, pari tuntia viikossa. Loput ikävät voi ulkoistaa, jos ei löydy ketään jonka mielestä ne on ihan kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Just se kun kaikkia tekimisiä lykätään ja lykätään, niin työtä onkin ihan kauheesti ja paikat pääsee rempallee ja työn aloittaminen onkin työlästä.

Tässä varmaan vaikuttaa paljon se, millaisen kasvatuksen on saanut. Vanhempani ovat sellaisia, että työ tehdään heti, hyvin ja kerralla kokonaan. Näin sivumennen sanottuna vihasin lapsena ja varsinkin teininä sitä, kun jossain puusavotassa meni koko vapaapäivä, mutta toisaalta nyt aikuisena arvostan sitä, että osaan tehdä heti, hyvin ja kerralla. Tosin puolison vanhempien mökillä käyminen tympii, kun se taas on sellainen ikuisuusprojekti, missä tehdään vähän kerrallaan eikä valmista tahdo tulla ikinä.