Avunanto - vanhemmat syyllistävät

Olemme vuosia olleet kaksilapsisen perheemme kanssa tilanteessa, jossa meidän on pitänyt pärjätä itse tilanteessa kuin tilanteessa tai hankkia apua muualta. Onneksi meillä on ihania ystäviä, joilta apua on saatu, ja varallisuutta riittävästi hankkimaan erilaisia palveluita.

Avunpyynnöt ovat koskeneet ihan normaaleja asioita, kuten esim. kuopuksen syntymää. Tällöin molempien vanhemmilta kysyttiin, voisivatko olla esikoisen kanssa tunnin ajan, jonka jälkeen meillä säännöllisesti käyvä lastenhoitaja olisi päässyt paikalle.

Ei käynyt, koska toiset isovanhemmat olivat menossa lenkille ja toisten piti lähteä kauppaan.

Olemme kysyneet apua noin kerran neljässä kuukaudessa silloin aikoinaan, ja kyse on ollut korkeintaan muutamasta tunnista.

Koska jossain kohtaa totesimme, että apua ei heru, lopetimme sen pyytämisen heiltä ja saimme sitä muualta, kuten edellä kerroinkin. Olkoonkin, että molempien vanhemmilla on oikeus oman näköiseen elämään, on tämä silti kirpaissut ja satuttanut todella paljon. Sekä minä että mieheni muistamme itsekin olleemme esim. omissa mummoloissamme hoidossa vaikkapa sen ajan, kun vanhemmat ovat olleet syömässä, teatterissa tai mitä näitä nyt on. Itse olemme pyytäneet apua vain ns. pakollisiin menoihin.

Nyt sitten molempien vanhemmat ovat ruvenneet pyytämään apua. Pitäisi tulla tyhjentämään pihavarastoa ylimääräisestä roinasta, pitäisi tulla hoitamaan koiraa, pitäisi vaihtaa kesärenkaat, pitäisi tulla tekemään terassia ja laittamaan pihaa mökille... Kohteita riittää vaikka millä mitalla.

Aiemmin olimmekin monessa mukana, mutta hiljalleen on vähennetty tätä, koska anteeksi nyt vain: Jos apu ei koskaan ole vastavuoroista, niin ei kiinnosta. Ystävien kanssa tämä tosiaan on ihan erilaista ja homma toimii hyvillä mielin.

Nyt kun apua ei meiltä ole enää vanhempien suuntaan herunut, niin kyllä kuulkaa syyllistetään, kun ei iäkkäitä ja huonokuntoisia (mitä eivät ole) vanhempia auteta ja kerrotaan tekemisistä samalla päivitellen kuinka raskasta ja hankalaa se on ja kuinka vanhempiaan voisi auttaa.

Mitä näille oikein pitäisi sanoa? Voiko sanoa suoraan?