Lue keskustelun säännöt.
Miten 2,5 v takaisin omaan sänkyyn nukkumaan?
Väsynyt
04.04.2021 |
Alkuun taustaksi se, että lapsi siirtyi pinnasängyssään omaan huoneeseen 8 kk iässä ja on siitä asti nukkunut omassa huoneessa. Kolme viikkoa sitten jouduttiin viimein siirtymään pois pinnasängystä, kun lapsi alkoi peräkkäisinä öinä kiivetä laidan yli. Tämän jälkeen nukkui kaksi yötä (!) kiltisti omassa sängyssään omassa huoneessa eikä karkaillut ollenkaan, mutta sen jälkeen alkoi iltakarkailut ja -raivarit, joiden seurauksena kukkui hereillä vielä 22.30 tai 22.40 asti (ilman päiväunia, jotka lopetteli kotosalla samoihin aikoihin). Nyt ei suostu nukkumaan kuin vanhempien sängyssä, ei siis myöskään nukkumaanmennessä ja tähän ollaan nyt raivoiluista väsyneenä annettu mennä. Miten voimme saada lapsen takaisin omaan sänkyyn? Hankittiin lapselle myös uusi "isojen lasten" sänky ja uudet petivaatteet, mutta eivät ne eivät motivoi nukkumaan omassa huoneessa. Iltatoimet ovat säilyneet samoina, paitsi iltasadut luetaan nykyisin omassa huoneessa (lapsen toiveesta).
Kokeiltiin kerran myös sitä että lapsen sänky olisi siirretty vanhempien makuuhuoneeseen, mutta ei suostunut silloinkaan jäämään omaan sänkyyn nukkumaan. Lisäksi kokeiltu sitäkin että kannetaan nukkuneena omaan sänkyyn, mutta yöt ovat täynnä karkailuja ja raivoa ja itkua, jolloin sanoo vaan "en halua nukkua", että eipä ole sekään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta kertaa enempää.
Toinen vanhemmista on nyt pakotettu nukkumaan toisessa huoneessa, koska samaan sänkyyn ei mahdu 3. Lisäksi ongelmana on se kun lapsi nukkuu niin levottomasti potkien ja huitoen, ettei vieressä nukkuva saa nukuttua hyvin.
Olisiko pitänyt jatkaa taisteluja ja kantaa lapsi 100x omaan sänkyyn (vaikka raivoaa)? No, se on nyt myöhästä kun luovutettiin ja annettiin tulla vanhempien sänkyyn. Mitä voimme tehdä että unirauha taas palaisi kaikille ja vanhemmat voisivat nukkua omassa sängyssä ja lapsi omassaan?
Kommentit (27)
Sanot, että isin ja äitsylin sänkyyn ei tulla, ja sanot kuinka "iso" hän jo on.
Jos annatte tässä vaiheessa periksi, hän kuvittelee saavansa joka kerta loppupeleissä periksi. Ja mitä siitä koituu, kun hän on isompi? Voin sanoa erään tuttuni kohta täysi-ikäisestä muksusta, että kyllä se aikuisena on hankalaa muiden kanssa tulla toimeen, kun nähdään ettei kaikki olekkaan nyt sitä, että toimitaan kuin minä aina haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viet sen lapsukaisen sinne omaan sänkyyn niin monta kertaa kuin on tarvis. Kyllä se lopuksi sinne nukahtaa. Vaatii nyt tiimityötä teiltä vanhemmilta tai jos olet yksinhuoltaja niin pari huonosti nukuttua yötä. Jos nyt annat nukkua ja tottua nukkumaan teidän sängyssä niin siinä se on kouluikään asti. Kasvata selkäranka ja ole vanhempi lapsellesi!
Kiitos kommentista.
Me ollaan oltu tähän asti tosi tiukkoja, ei saa mm. heitellä tavaroitaan tai törmäillä huonekaluihin tahallaan tai lelut menee jäähylle jne. Eli ei missään nimessä anneta kaikessa periksi. Laitettiin aluksi myös lempileluja jäähylle seuraavaksi päiväksi, mutta se tuntui liian kovalta rangaistukselta eikä jatkettu sitä muutamaa päivää enempää.
Kysyisin edelliseltä oletko tämänkin kuultuasi yhä samaa mieltä?
Mitkä ovat teidän päivän rutiinit? Oletko koti äiti? Jos olet lähdet aamupuuron jälkeen ulos,et kaupaan.Palaat päiväliselle kotiin kello 11 ja pienet päikkärit lapsille. Kun herävät välipala ja ulos takaisin leikii. Palatte kotiin vasta kello esim. 16. on illalisen aika. Kerkiitte sen jälkeen viellä ulos vaikka 1h.leikii. Kotiin rauhotutaan,ei äly laiteita hoitaa lasta. ilta pesu ilta sadut.luet itse kirjaa.Aivan varmasti nukuu oma vuode ajoissa ja jää hyvin laatu aikaa itselle ja jos puoliso on puolison kanssa.Itsekin menette sitten ajoissa nukumaan ilman dikiaikaa. Jos Olette työ-elämä? Illalinen yhdessä huom! Illalisen jälkeen ulos leikkimään ,purkaa viimeset enerkiat ulos 1h.Kotia rauhoitumaan, ei diki maailmaa ei Tv.Ilta-pesut ilta palat nukuu.Samaan rytmii oppi aikuinen ja hyvä jaksamiselle,työ-elämälle.Kaupassa ei joka päivä tarvitse käydä.Lisäksi jos on puoliso, toinen käy.Pyykit ,siivous,jompi kumpi esim. lauantaina ja toinen ulos lasten kanssa.Ruuat voi etukäteen tehdä jääkaapiin.Tarpeksi isot satsit,hyödyntää pakastin.Kun itsekin huolehtia omat yö unet,huomaa enerkiaa on ja kerkii aamun aikaiset tunit,tehdä esim. päivän safkat valmiiksi. Tai päikärit kun lapsilla silloin.Otta ajan haltuun.Voi tuntua tylsältä ulkona aina,säällä kuin säällä.Lapsi kasvaa kehityy leikin varjolla.Ei aikuinenkaan saa unta jos dikimaailma,Tv lefat ymm.Ei lapsikaan saa unta,jos ei ole purkanut leikillä energiaa!Mielipide muiden joukoissa.Valinta on sinun,tai teidän.jos on pieniä lapsia,on ylensä ystävilläkin.Treffit vaan leikipuistoon.Ei tarvii tavata sisätilat,tai toisen koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsemme nukkui aina, vauvasta asti omassa huoneessaan, jonne sänkyyn näköyhteys meidän sängystä. Ei ongelmia.
Mutta minä aikoinani pienenä aloin kokea pelkoa teidän lapsenne iässä. En tiedä, miksi. En uskaltanut nukkua vanhempieni huoneessa aina edes siten, että sänkyni oli metrin verran irti parisängystä, vaan se piti pitää kiinni pari sängyssä. Joskus halusin pitää äitini kädestä kiinni. Välillä halusin vanhempien väliin, mutta yleensä totesin, että siinä on liian kuuma.
En varmaan pakotettunakaan pystynyt nukkumaan omassa huoneessa. Olin niin huonouninen, että heräilin usein ja olisin paennut takaisin kauhuissani vanhempien makuuhuoneeseen.
Eli minun ongelmanani oli huonounisuus ja pelkotilat. Pelkotilat varmaankin johtuivat huonounisuudesta. Heräsin usein ja en saanut unta. Siinä mielikuvitus alkaa keksiä kaikenlaista.
Lopulta alkoi nolottaa, kun kaverit näkevät, missä sänkyni on ja sinnittelin sinne omaan huoneeseeni lopulta sänkyineni. Ei se helppoa ollut.
Kun vertaan oman lapseeni, niin hänellä on hyvät unenlahjat. Siksi hänellä ei myöskään ole ongelmaa nukkua erillään. Hän on aina nukahtanut nopeasti itsekseen ja jo 2-kuisesta nukkunut koko yön.
Tilanteeseenne ei liene muuta kilttiä keinoa kuin siirtää se lapsen sänky oman vuoteennne viereen ja odottaa ajan kulumista.
Toinen vaihtoehto on sitten pakottaa sinne omaan huoneeseen päämäärätietoisesti. Se voi jättää traumoja.
Ihan ekaksi kokeilisin nukkumaanmenon siisrämistä klo 23:een tai siihen ajankohtaan, jolloin itsekin menette nukkumaan. (joskus lapset haluavat olla menossa mukana. Eli näyttäisitte esimerkillä ne, että nyt kaikki menevät nukkumaan)
Lapsi on hoidossa arkisin, mutta ei ylipitkää päivää vaan pääsääntöisesti klo 7.45-14.50 ja välillä lapsi pyytää itse että saa jäädä iltapäivisin ulkoilemaan päiväkotiin, jolloin haetaan klo 16 maissa. Päivärutiinit ovat mielestäni kunnossa ja paljon ulkoillaan paljon. Arkisin 1,5h hoidon jälkeen vanhemman kanssa ja loppuilta kotona. Saa katsoa n. 15+30 min lastenohjelmia päivässä arkisin ja ehkä vielä yksi 20 min pätkä silloin kun on koko päivän kotona. Leikitään ja touhutaan hänen kanssaan ja hän auttaa kotitöissä mielellään. Tavataan myös kavereita lähinnä ulkoilmassa (näin korona-aikaan), mutta arki on aika tasaista ja rutiininomaista.
Onko jollakin kokemusta siitä että nimenomaan todella kovatahtoinen lapsi olisi palauttamalla X-kertaa omaan sänkyyn saatu esim. muutamassa viikossa jäämään sinne mielellään? Kuuluuko palauttamiseen vain se että palautetaan (=päästetään sängyssä irti) ja sen jälkeen poistutaan? Vai yritetäänkö jäädä esim. silittelemään jos lapsi suostuisi jäämään sänkyyn? Tästä meillä seuraisi se että lapsi menee kiukulla jonnekin pöydän alle tms. eli kuuluuko tähän siis se että väkisin otetaan lapsi sieltä ja viedä rimpuilevana sänkyyn? Mihin aikaan tämä ruljanssi kannattaa aloittaa, jos normaalisti menee nukkumaan/jää itsekseen nukahtamaan n. klo 20.45 (siis ennen kuin alkoi nämä ongelmat)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen sitä mieltä, että nyt vanhemmat herätys, kyse on 2,5 -vuotiaasta, joka on todella pieni. Älkää alkako liian ehdottomiksi ja ankariksi tuon nukkumisen kanssa. Eri asia, jos kyse olisi vaikka 6-vuotiaasta, mutta reilu 2v on vain nipin napin vauvaiän ylittänyt lapsi. Nyt vain koitatte vähän kasvattaa sietokykyänne ja kohtaatte lapsen iänmukaisesti.
Väsynyt kirjoitti:
Kiitos kommentista.
Me ollaan oltu tähän asti tosi tiukkoja, ei saa mm. heitellä tavaroitaan tai törmäillä huonekaluihin tahallaan tai lelut menee jäähylle jne. Eli ei missään nimessä anneta kaikessa periksi. Laitettiin aluksi myös lempileluja jäähylle seuraavaksi päiväksi, mutta se tuntui liian kovalta rangaistukselta eikä jatkettu sitä muutamaa päivää enempää.
Kysyisin edelliseltä oletko tämänkin kuultuasi yhä samaa mieltä?
Nimenomaan lempilelut jäähylle. Saa sitten kun huomaa, että nyt kuuluu totella ja kunnioittaa vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pidettiin viime keväänä vajaa kolmeveelle ”pipsa possu -unikoulu” :D kerättiin tarroja kun nukahtaminen meni hyvin (hänellä oli se pissalle-jano-pelottaa-liian pimeettä-liian valoisaa -juoksuttamisrumba ongelmana). Oliko kolmesta vai neljästä tarrasta, kun pääsi lelukauppaan ja sai valita sieltä mitä vaan! Se motivoi tarpeeksi ja palkinto oli helposti saavutettavussa. Pelkät tarrat tuskin motivoi tai joku kymmenen tarran kerääminen ilman palkintoa. Olyiin etukäteen selailtu lelulehteä että mikä ois kiva. Sitten se hänen palkinnoksi valitsema pipsa possun talo oli koko ajan näytillä ja siihen oli helppo palata, että muistatko miten hienosti menit nukkumaan. Ja kun juoksuttaminen meinasi alkaa uudestaan, otettiin se pipsan talo takavarikkoon tai uhkailtii n sillä.
Käsittääkseni monille lapsille tulee tuossa iässä vaihe, että haluavat nukkua vanhempien vieressä. En siis nyt olisi kovin tiukka vaan katselisin vähän aikaa. Toki isomman lapsen veisin vaan omaan sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me pidettiin viime keväänä vajaa kolmeveelle ”pipsa possu -unikoulu” :D kerättiin tarroja kun nukahtaminen meni hyvin (hänellä oli se pissalle-jano-pelottaa-liian pimeettä-liian valoisaa -juoksuttamisrumba ongelmana). Oliko kolmesta vai neljästä tarrasta, kun pääsi lelukauppaan ja sai valita sieltä mitä vaan! Se motivoi tarpeeksi ja palkinto oli helposti saavutettavussa. Pelkät tarrat tuskin motivoi tai joku kymmenen tarran kerääminen ilman palkintoa. Olyiin etukäteen selailtu lelulehteä että mikä ois kiva. Sitten se hänen palkinnoksi valitsema pipsa possun talo oli koko ajan näytillä ja siihen oli helppo palata, että muistatko miten hienosti menit nukkumaan. Ja kun juoksuttaminen meinasi alkaa uudestaan, otettiin se pipsan talo takavarikkoon tai uhkailtii n sillä.
Ja siis ei ollut vaan näytillä vaan tietysti normisti leikeissä, mutta illalla nukkumaan mennessä se oli hyllyn päällä muistuttamassa että mitä tässä harjoitellaan.
Lisään vielä, että tämän voimakastahtoisen neidin kohdalla ei aiemmin ollut mikään lelujen takavarikointi toiminut. Hän sai vain semmoisen paniikkikohtauksen, joka venytti nukahtamista entisestään, jos tämmöisellä uhkailtiin. Mutta kun tämä uusi lelu liittyi selkeästi nukahtamiseen, niin syy-seuraussuhde oli hänelle selkeämpi hyväksyä ja noudattaa. Lelu oli tienattu hyvällä käytöksellä ja huonolla sen menettäisi.
Mun lapsi aloitti tuossa iässä päiväkodin ja halusi siksi takaisin vanhempien viereen nukkumaan. Ja myös päästettiin, kun oli raukka jo päivät meistä erossa.
En henk. koht. näe, mikä siinä vanhempien vieressä nukkumisessa edes on niin kamalaa... Teini-iässä näitä vuosia on varmaan ikävä. :D Joten aiomme antaa lapsen nukkua perhepedissä niin kauan kuin itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä oli just se imetyksen tuki ry:n aprillipäivän vitsi, että oikeasti ei kukaan ihminen vielä ole tarvinnut unikoulua armeijassa, koska ei perhepetilapsena ikinä oppinut nukkumaan yksin.
Lapset oppivat nämä asiat aikanaan ja luonnostaan. Tämä ei ole käytöstapojen kaltainen asia, jota pitäisi lapselle tietoisesti opettaa.
Meillä toimi se, että laitettiin lapselle valjaat sänkyyn muutamaksi yöksi. Eka ilta oli pelkkää raivoamista kunnes nukahti. Seuraavana iltana kysyin, että lopettaako karkailun vai laitetaanko valjaat. Oli sitten valjaissa. Kolmantena iltana kysyin samaa ja silloin lapsi ilmoitti, että "ei valjaita", ja se riitti. Pysyi siitä lähtien sängyssä ihan vaan käskemällä.
Nyt teidän aikuisten täytyy yhteistuumin päättää, mitä mieltä asiasta olette, ja sitten toimitte sen mukaan. Jos haluatte lapsen nukkuvan omassa huoneessa ja sängyssä, uhraatte muutaman yön ja palautatte lapsen sänkyyn esim. niin, että istutte hänen huoneensa oven takana, jolloin hän ei pääse livahtamaan teidän sänkyynne. Ulkoilutatte lapsen ensin tosi väsyneeksi, normaalit iltarutiinit ja sen jälkeen ei muuta kommunikaatiota kuin 'Nyt on yö, nyt nukutaan'. Hössöttämällä lapsen huoneessa aiheutatte vain epävarmuutta lapsessa. Ehkä on jotain vaaraa, jos äidin täytyy istua vahtimassa? Lapsi tulee laittamaan hanttiin, koska olette antaneet periksi aiemmin, mutta kyllä aikuisen pitää pystyä valvomaan yö pari tämän takia. Toinen vaihtoehto on, että annatte lapsen nukkua kanssanne, ettekä enää pohdi asiaa. Sänkyjä saa isompia. Lapsen vastuulle tätä päätöstä ei voi jättää
Eipä taida enää nukkua vanhempien sängyssä kun täyttää 15.
Jos palauttaa niin ei pidä palauttaa suoraan sänkyyn. Ensin viedään arestipaikkaan (nurkka, jäähypenkki tai vastaava) ja pidetään siellä kohtuulliseksi katsottu aika ennen kuin viedään uudestaan sänkyyn.
Siirtäisin lapsen sängyn toistaiseksi aikuisten makuuhuoneeseen. Lapselta vaaditaan nukkumista omassa sängyssä, mutta ei omassa huoneessa.
Ap jatkaa:
Kokeiltu myös pieniä palkitsemiskeinoja: tarrapalkintoja, Supernannystä bongattua "tarramatoa", sitä että saa potkupyöräillä hoitoon, jos nukkuu omassa sängyssä, mutta eivät ole tepsineet.
Ollaan myös nukahtamiseen asti joko silittelemässä tai ainakin sängyn vieressä lepäämässä, eli ei jätetä enää omaan rauhaansa (kuten ennen; osaa siis nukahtaa itsekseen).
Lapsi on niin voimakastahtoinen ja vahva, ettei väkisin sängyssä pitäminenkään tunnu järkevältä, kun se vain lisää raivoa ja kielteisiä tunteita sänkyä kohtaan (näin ajattelen).
Nyt iltatoimet eivät oikein motivoivilta kun käytetään aikaa iltasatuihin omassa sängyssä ja sitten lapsi vain toteaa että "äitin ja isin sänkyyn" ja kipittää sinne.