Sairas suku, milloin tajusit että kaikki ei ole normaalia?
Olen vuosia kärsinyt suvustani ja perheeni epänormaalista käyttäytymisestä itseäni kohtaan. Tämä on aiheuttanut vuosien terapiakierteen. Lopulta olen tajunnut että itsessäni ei ole mitään vikaa, jopa terapeuttini on sanonut että olen hänen lempiasiakkaansa koska mulla on niin hyvä itsereflektio ja maalaisjärki. En halua kertoa mitä kaikkea on tapahtunut mutta lapsuuteni ei ollut missään tapauksessa normaali ja kaiken, siis ihan kaiken olen joutunut oppimaan kantapään kautta. Milloin sinä tajusit että sinussa ei ollut se vika vaan perheessäsi ja siinä ympäristössä missä olet kasvanut?
Kommentit (6)
No sinähän ap olet sukusi tuote. Sulla on samat geenit kuin vanhemmillasi ja sisaruksillasi.
Joten miten voisit olla aivan ulkopuolinen siihen kaikkeen sairaaseen sukuun?
Samassa ketjussa ollaan. Tajusin kuitenkin, etten ole ainoa syyllinen.
Sama kokemus, omien lasten myötä vasta aloin ymmärtää miten sairasta meidän perheessä on kasvatus ja toiminta mallit olleet, suku tuskin sen parempi, kun kukaan heistä ole saanut aiheesta mitään huolta..
Siinä vaiheessa, kun selvisi sukulaisten (samat) sairaudet.
Perheestäni tajusin jo joskus 13-vuotiaana koska kenenkään muun kotona ei ollut samanlaista ja esimerkiksi Demissä painotettiin että tällainen ja tällainen käytös ei ole vanhemmalta ok. Sen sijaan olen alkanut nyt vasta päälle parikymppisenä tajuta miten helvetin kieroutuneita kaikki muutkin sukulaiseni ovat, osa vielä pahemmin kuin vanhempani. En suoraan sanottuna ihmettele miksei oltu enemmän heihin yhteydessä kun olin lapsi ja kaduttaa että itsekään mitään lähentymistä aloin ikinä harjoittaa.
Yritän pitää hajurakoa. Aika hyvä näyttelijä eräskin.