Onko yleistä, että kummi on kummi kaikille perheen lapsille? Tai että sisarus on kummi?

En ole ikinä kuullut moisesta, mutta ei kai sille mitään estettäkään ole.

Ei, ei ole estettä. Ehkä kummeja on nykyään sitten vaikea saada, kun pitää hoitaa asia noin.

En tiedä onko kuinka yleistä, mutta itse olen samanlaista ratkaisua pohtinut, jos mieheni kanssa useamman lapsen saisimme. Kummallakaan meistä ei hirveästi sellaisia ihmisiä ylipäänsä ole sukulaisina tai kavereina, joita voisi kummiksi pyytää.

Ehkä heillä ei ole ollut muita vaihtoehtoja kummeiksi? Ei kaikilla ihmisillä ole valtavaa kummiehdokaspiiriä. Veljeni lasten kummeja ovat isovanhemmat, kun ei muita vaihtoehtoja ilmeisesti ole.

Varsinkin kun puhut suurperheestä, niin mistä ihmeestä luulet jokaiselle lapselle löytyvän sellaisia kummeja, jotka eivät ole sukua?

Olen aina ihmetellyt näitä kummi-ihmettelyjä. Miten ihmisille voi olla niin vaikeaa tajuta, ettei kaikilla ole satojen ihmisten ystäväpiiriä?

Se, että sisarus on kummi on todella yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ole estettä. Ehkä kummeja on nykyään sitten vaikea saada, kun pitää hoitaa asia noin.

Nykyään :D :D :D :D :D :D :D :D :D

60-luvun alussa syntyneellä äidilläni on sama kummi kuin siskollaan. Ihan yleistä siihen aikaan.

Miksi sisko ei olisi hyvä kummi?

Ei ole mitään estettä, mutta en muista koskaan kohdanneeni tällaista. - Itse olen sisareni yhden lapsen kummisetä mutta kaikkien hänen lapsiensa setä. Olen myös ystävieni tyttären kummisetä,  enkä millään muotoa (ns.) verisukulainen. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että sisarus on kummi on todella yleistä.

Luinpas aloituksen huonosti. Tarkoitin itse sitä, että on yleistä, että vanhemman sisarus on kummi. Mitä tässä nyt ei ihmetelty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ole estettä. Ehkä kummeja on nykyään sitten vaikea saada, kun pitää hoitaa asia noin.

Nykyään :D :D :D :D :D :D :D :D :D

60-luvun alussa syntyneellä äidilläni on sama kummi kuin siskollaan. Ihan yleistä siihen aikaan.

Kirkosta on erottu siihen tahtiin, että kummeja on nykyään vaikea saada se vaaditut kaksi. Joidenkin on vaikea löytää edes se yksi kummi, joka vielä kuuluu kirkkoon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sisko ei olisi hyvä kummi?

Ei sitä ole kukaan sanonut, etteikö olisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sisko ei olisi hyvä kummi?

Sisko voi olla ihan yhtä hyvä kummi kuin kuka hyvänsä. - Joidenkin mielestä jopa parempi, koska sisko on aina sisko e. verisukua, jonka kanssa halutaan uskoa ja luottaa, että hänen kanssaan tulee olemaan hyvissä väleissä nyt ja aina kun taas jos kummi on joku vähemmän "tiiviin yhteyden" omaava, niin pelkona on, että kummi sivuuttaa ja unohtaa kummiutensa pian ristiäisten jälkeen.  

 Itse olen kokennut, että jos ja kun olen lupautunut kummiksi, niin olen kummi vastakin.  Kummina olo ei tarkoita minulle, että olisin kummilapsieni lahja-automaatti tai raamatun esilukija. Mutta toivoisin olevani kummilapsilleni eräänlainen luottoaikuinen, jonka kanssa kummilapseni voi toisinaan viettää aikaa ja/ tai jakaa ajatuksiaan jne. 

Koen kummiuteni eräänlaisena luottamustehävänä/ roolina. Mutta kuitenkin niin,että tästä kunniasta olen myös halunnu kieltäytyä silloin kun olen vahvasi aistinut ja tuntenu, että kummiksi pyytäneillä on ollut kummiuttani kohtaan sellaisia odotuksia ja vaaimuksia, joita en olisi kyennyt täyttämään. (Minusta ei ole saarnaamaan saarnoja / jakamaan ajjatuksia, jossa, joissa tuomitaan mm. homot ja lesbot helvettiin tai olemaan kummi, jolle kummivanhemmat osoittaisivat millaisen lahjan minun tulisi hankkia kummilapselle). 

Mulla on yksi veli ja viisi lasta. Aika vaikea oli löytää kummeja, serkuillakin jokaisella jo vähintään kaksi kummilasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna pyytäisin veljeäni kummiksi kaikille lapsilleni ja hoituisi sillä. En vaan ollut ajatellut että teemme noin monta lasta kuin sitten aina edellisen jälkeen haluttiin vielä yksi joten ykkösen ja kakkosen vähän vielä kolmosen kohdalla näin vielä vaivaa kummin kyselemisessä. Sitten kahdelle seuraavalle otettiin kuka satuttiin saamaan. Koko tuttavapiirillä oli jo useampi kummilasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ole estettä. Ehkä kummeja on nykyään sitten vaikea saada, kun pitää hoitaa asia noin.

Nykyään :D :D :D :D :D :D :D :D :D

60-luvun alussa syntyneellä äidilläni on sama kummi kuin siskollaan. Ihan yleistä siihen aikaan.

Kirkosta on erottu siihen tahtiin, että kummeja on nykyään vaikea saada se vaaditut kaksi. Joidenkin on vaikea löytää edes se yksi kummi, joka vielä kuuluu kirkkoon.

No meillä taas oli kaveriperhe, jonka esikoisen "oikea" kummi olin minä ja mies oli leikkikummi, koska ei ole ollut kirkon jäsen sitten abiaikojen. Sitten kun tähän perheeseen tuli uusi rouva ja syntyi iltatähti, meidät piti ehdottomasti saada myös sille kummeiksi. Eikä auttanut edes se, kun minäkin olin jo tällä välin eronnut kirkosta. Mun mielestä tämä on outoa. Kirkolliset kummit oli sitten erikseen. Perheen keskimmäiselle lapselle ei olla kummeja eikä "kummeja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei ole estettä. Ehkä kummeja on nykyään sitten vaikea saada, kun pitää hoitaa asia noin.

Nykyään :D :D :D :D :D :D :D :D :D

60-luvun alussa syntyneellä äidilläni on sama kummi kuin siskollaan. Ihan yleistä siihen aikaan.

Kirkosta on erottu siihen tahtiin, että kummeja on nykyään vaikea saada se vaaditut kaksi. Joidenkin on vaikea löytää edes se yksi kummi, joka vielä kuuluu kirkkoon.

Kirkosta erotaan lähinnä pk-seudulla. Muualla Suomessa kirkosta eroaminen ei näy mitenkään.

Kummien puute ei johdu kirkosta eroamisesta.

Jos molemmilla on yksi sisarus, ja hankkii itse useamman lapsen. Silloin on vaikeaa löytää kummeja.

Meillä on isoveli pikkuveljensä kummi. Haluttiin kastaa lapsi kuten kaikki muutkin sisarukset. Kummit oli hakusessa ja kaksi piti olla. Yhden ystävän kehtasin pyytää ja toinen ei meinannut onnistua sitten niin millään. Keksittiin sitten, että 20 v isoveli voi alkaa kummiksi.