Lue keskustelun säännöt.
Työpäivän jälkeen joka paikkaa koskee
11.03.2021 |
Onko muilla sote-alalla olevilla vastaavaa? Oon 48 v. ja kyllä, ylipainoa on (162 cm ja 80 kg). Nykyisin olen työpäivän jälkeen aivan poikki ja koko kroppaa koskee. Siis ihan särkee, jalkoja, jalkapohjia, alaselkää, hartioita, käsiä. Töissä on kiireistä ja olen aivan puhki, nykyään itken lähes joka päivä kotimatkalla (oma auto). Mitään en jaksa illalla tehdä, koitan vaan toipua että jaksan seuraavana päivänä taas suoriutua töistäni. Nykyään toivon jo illalla, etten enää aamulla heräisi koska nukunkin niin huonosti ja herään aamuyöllä valvomaan. En tunnu palautuvan ikinä.
Olenko nyt niin jäätävä läski, että kaikki johtuu siitä ja laihdutus auttaa? Vai liittyykö tämä ehkä ikään? Alkaako tämän ikäisillä vaan joka paikkaa koskea? Työpaikan vaihtoa olen ajatellut, mutta eipä täällä päin oikein ole mahdollisuuksia, pieni paikka. Katson nykyään kateellisena potilaita koska saavat levätä ja toivon jopa katkaisevani jalkani, jotta saisin olla pois töistä. En toki tekisi itselleni mitään, toivon vaan että jotain sattuisi.
Onko kellään muulla samanlaista?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama pituus, paino alle 60 kg, hyvä kunto, ikää muutama vuosi vähemmän, eri ala, joka myös hyvin fyysinen, ja tuntemukset työpäivän jälkeen ihan samat! Hyvä ettei itku pääse helpotuksesta, kun pääsee ensimmäisen kerran pitkäkseen työpäivän jälkeen.
Niin että... Varmasti sulla painon pudotuskin vähän helpottaisi, mutta ei se sitä työn rankkuutta poista, jossa ollaan koko päivän liikkeessä ja väännetään lihaksilla painavia taakkoja. Ja ikä tekee mulla ainakin sen, että palautuminen ei ole samaa kuin nuorempana.
Kiitos vastauksesta. Kyllä mulla jalat kipeytyi myös nuorempana ja 20 kg hoikempana, jopa silloin kun painoin alle 50 kg. Nykyään vaan se kipu on levinnyt kaikkialle...
Tuo olisi pahin vaihtoehto, että liittyy ikään, sille kun ei voi mitään. Hieman lohduttaa, että jollakulla muulla on samoja tuntemuksia, vaikka en tietenkään toivoisi näitä kellekään.
Että tätäkö tämä loppuelämä nyt sitten on? Kun ei voi työttömäksikään jäädä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se valitettavasti juuri näin on ja ei tosiaan parannusta tilanteeseen näkyvissä. Ei kaikkia vain ole luotu työhevosiksi raatamaan kuolemaansa asti.
Mulla sama pituus, paino alle 60 kg, hyvä kunto, ikää muutama vuosi vähemmän, eri ala, joka myös hyvin fyysinen, ja tuntemukset työpäivän jälkeen ihan samat! Hyvä ettei itku pääse helpotuksesta, kun pääsee ensimmäisen kerran pitkäkseen työpäivän jälkeen.
Niin että... Varmasti sulla painon pudotuskin vähän helpottaisi, mutta ei se sitä työn rankkuutta poista, jossa ollaan koko päivän liikkeessä ja väännetään lihaksilla painavia taakkoja. Ja ikä tekee mulla ainakin sen, että palautuminen ei ole samaa kuin nuorempana.