Kehu kouluruokaa!

Kasarilla olin pienessä koulussa jossa meitä oppilaita on alimmillaan vain 12 ja ylimmillään 28. Emme edes asuneet kaukana varsinaisesti eteläsuomen isoista kaupungeista.
Tykkäsin olla koulussa jo pelkästään ruokien takia. Keittäjätär oli myös maakunnallisesti arvostettu pitokokki, minullakin on hyllyssäni hänen jo nuoruudessaan laatima kirja ***** ja Kyyröskonken pitoruuat. Toisena apulaiskeittäjänä työskenteli keittäjän tytär. Harjoittelivat usein pitoruokien tekoa ja kokeilivat vanhojakin reseptejä tuotokset meille oppilaille syöttäen!

Esimerkiksi kadehdin tamperelaisia serkkuja että saivat koulussa näkkileipää kun meillä oli vaan limput ja rievät ja ruisleivät.
Karjalanpiirakka oli usein, viikoittain. Vieläkin muistan niitä kalaruokia.

Joululimput ja laatikot kyläläiset osti häneltä ja ihanat leivokset. Häihini hän teki karjalanpaistia jota eniten rakastin koulussa!
Ja noita karjalanpiiraita.
Monesti aikuisenakin vieläkin oma äitini sanoo että siksi meilläkin kaikilla rakkaus ruokaan kun lapsina saimme Ailin keitoksia maistella ja kyllä muistankin että ruokailu oli koulussa sellainen koulupäivän juhlahetki opettajillekin, leivät oli koreissa liinalla peitettynä, pöydälle saattoi olla katettuna kokonainen hauki erilaisine kastikkeineen ja valtavat kulhot perunoita, tai naurishaudikkaita ja ahvenkukkoja.
Karhuakin olen syönyt kouluruokaa ja hirveä usein eri muodoissaan, myös lapselle pelottavin hirvenverimykyineen ja rössikeittöineen mutta sellainen myös uskallutti lapsia kokeilemaan.
Ihania olivat ruuat ja lap