Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen onneton parisuhteessani
17.02.2021 |
Tiedän että täältä saa monesti tosi ilkeitä ja asiattomia vastauksia, mutta jonnekkin haluan nyt avautua, joten riskillä nyt sitten tänne..
Olemme nelikymppinen pariskunta ja yhdessä oltu 10 vuotta. Kouluikäiset lapset löytyy, ja varmasti ulkopuolisen silmin kaikki mallillaan, kun löytyy omakotitalo yms. Itse olen kipuillut meidän suhdetta jo pitkään, ja nyt olen huomannut tunteeni viilenneen miestä kohtaan.
Olen suurimman osan ajasta ollut hyvin ymmärtäväinen miestä kohtaan. Mies kun on kova stressaantumaan vähän kaikesta, ja kriiseilee milloin mistäkin. Mies kokee oikeudekseen olla arjessa vetäytyvä ja paljon omissa oloissaan esim. työpäivän jälkeen saattaa mennä makoilemaan sänkyyn, ja siitä jossain vaiheessa siirtyy koneelle istumaan. Kodinhoito ja lapset ovat monesti minun vastuullani. Välillä on parempia päiviä, mutta varsinkin talviaikaan mies vain koomailee päivät pitkät. Monia vuosia yritin muuttaa tilannetta, mutta yleensä keskusteluista ei mitään hyvää seurannut. Mies heittäytyi marttyyriksi, ja minä vain kuulemma kaivelin ongelmia, enkä koskaan kehunut yms.
Nykyään olen luovattanut, en enää välitä mitä mies tekee, mutta samalla tunteeni ovat kylmenneet. En enää rakasta. Joskus tunnen pistoksen sydemmessäni, kun mies puhuu jotain yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia, ja itse vain odotan, että lapset olisi tarpeeksi isoja, että voisin erota. Mitäpä muutakaan voi, kun mies ei halua keskustella, eikä halua kantaa yhteistä vastuuta arjesta. Ero aikanaan tulee miehelle varmasti täysin puskista, kai se on epäreilua, mutta epäreilua on sekin miten yksin mies minut jättää.
Kauhea vuodatus tuli. Ehkä joku tämän jaksaa lukea.. Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta, ja mihin tilanne lopulta johti?
Kommentit (8)
On samantyyppistä, mutta mies tekee joitain asioita kotona.
Olen ihastunut toiseen (mitään ei ole tapahtunut) ja pelkään tulevaa.
Sinun kohdallasi sanoisin eroa. Mitä saat mieheltä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on reilua istua alas ja toista kunnioittavasti kertoa, että toivoisit kumppaniltasi osallistumista arjen pyörittämiseen. Jos sekään ei sinulle riittäisi eli haluat eron joka tapauksessa, niin olisihan se reilua sanoa sekin. Jos hän alkaa käyttäyttymään kuin kakara, niin tiedät että oli oikea päätös.
Vierailija kirjoitti:
On samantyyppistä, mutta mies tekee joitain asioita kotona.
Olen ihastunut toiseen (mitään ei ole tapahtunut) ja pelkään tulevaa.
Sinun kohdallasi sanoisin eroa. Mitä saat mieheltä?!
Itse en ole ihastanut kehenkään toiseen. En edes haluaisi uutta parisuhdetta. Miten voisin luottaa, että uusi suhde toimisi, kun nykyinenkin on pettymystä. Olen myös pettynyt itseeni, koska rakkaus on loppunut omalta puoleltani. Koen suojelevani itseäni sillä, että en enää yritä korjata tilannetta paremmaksi. Jatkuva toivominen, ja sitten taas pettyminen on pidemmän päälle aika kuluttavaa.
Toisaalta koen surua, että tässä kävi näin. Tiedän myös miehen hyvät puolet. Hänellä on hyvä huumorintaju, ja hän on aika älykäs, myös herkkyyttä löytyy. Kotona hän vain jättää potentiaalinsa käyttämättä. Hän ei ota vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, ja syyttää aina ulkoisia tekijöitä omasta pahasta olostaan. Hän ei halua keskustalla mistään vaikeammista asioista, vaan jatkaa kotoaan opittua mallia 'asioista joista ei puhuta ei ole olemassa' Varmasti mieskin näkee kylmenneet välimme, mutta ummistaa siltä silmänsä.
Ap
On vaan kestettävä, elämä on hetkessä ohi, mitään parempaa on turha haikailla.
Koska sellaista ei ole.
Ap etsi itsellesi harrastus. Tee itsekkin mistä pidät. Lopeta eron ajattelu. Ajattele, että pysytte yhdessä aina. Kaikki alkaa ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap etsi itsellesi harrastus. Tee itsekkin mistä pidät. Lopeta eron ajattelu. Ajattele, että pysytte yhdessä aina. Kaikki alkaa ajatuksista.
Minulla on oma elämä kyllä mallillaan. Pari antoisaa harrastusta ja mielenkiintoinen työ. Ulkoilen päivittäin ja puuhastelen kaikkea lasten kanssa. Parisuhde on vain epätyydyttävä.
Kuulostaa tutulta, samaa kipuilua meilläkin. Miehen vaikea puhua hankalista asioista, pakenee asioita, lapsuuden malli taustalla. Nyt pari viimeistä vuotta olen yrittänyt saada keskustelua tilanteesta, onnistunut huonommin ja paremmin, riideltykin on. Mutta nyt selvinnyt, että miehellä kriisi vanhenemisesta, ongelmia seksin alueella, stressiä työssä ja kipuilua siitä riittääkö miehenä mulle.
Yritä saada puhumaan asioista kanssasi, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro rehellisesti mitä tarvitset ja kysy mitä hän tarvitsee. Kerro mitä hänessä arvostat ja kysy mitä hän arvostaa sinussa. Ehdota pariterapiaa, ellette saa itse puhuttua.
Kävimme juuri eilen em. keskustelun, ja nyt monen vuoden päästä vasta alkaa solmut aueta. On tämä kyllä niin raskasta ja puuduttavaa, mutta en haluaisi luovuttaa, koska niin paljon hyvää ja hyviä muistoja.
Alue: Aihe vapaa
Eroa.