Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuiskoulutus ja poissaolot. Pitäiskököhän asia ottaa puheeksi jo hyvissä ajoin.
16.02.2021 |
En osaa sanoa mikä nyt tökkii ja lujaa.
Mielestäni meillä on opiskelun lomassa on paljon sellaista mikä on täysin turhaa ja jopa rasittavan lapsellista opetusta aikuispuolella.
Yritän ehdottomasti hoitaa tämän hyvin ja tahdon tutkinnon suorittaa, päästä alan töihin ja olen jopa miettinyt oppisopimukseen siirtymistä. Uskon työn sopivan minulle hyvin mutta tuntuu välillä, että opetus on välillä jopa naurettavaa leikkimistä ja paapoilua.
Nyt olen alkanut pitämään jo aivan liikaa itsenäisiä etäpäiviä, olen siis silloin tällöin yhden päivän poissa.
Hävettää mutta en vain kertakaikkiaan pysty pitämään motivaatiota yllä jos voin tehdä samat tehtävät myös kotona.
Lisäksi minulla on paljon stressin aiheita nyt, olotila aaltoilee ja energiani on tapissa jo aivan pienistäkin ponnistuksista. Tasapainotan hieman tilaani ja yritän lieventää stressiä ottamalla liikaa paineita mistään.
Toisaalta pelkään, että minut voidaan jopa potkia pihalle satunnaisista poissaoloista.
Poissaoloihini ei ole puututtu ja jokainen aikuinen tietysti on vastuussa opiskelustaan mutta pelkään luisuvani liiankin hölläksi tämän suhteen vaikka suoritankin annetut tehtävät jokatapauksessa.
Olen hieman huolissani tästä ja yritän pakottaa itseni ihan fyysisesti paikalle ja kestämään ne tilanteet mitä siellä nyt onkaan.
Kommentit (9)
Itse opiskelin aikuisiällä toisen tutkinnon ja vaihdoin vuoden jälkeen oppisopimukseen kun sain paikan työssäoppimispaikasta. Se oli sitä aikaa kun aikuiset pääsi nuorisopuolelle opiskelemaan.
Itseäni otti aivoon enimmäkseen opettaja joka hommaili omiaan, kahvitauot ja lounaat venyivät, antoi meille jotain tyhjänpäiväisiä tehtäviä joihin meni ehkä 30minuuttia ja loppupäivä menikin sitten peukaloita pyöritellessä ja luokassa koneella istuessa.
Monesti lähdin kesken päivän pois ja ilmoitin että kotona tärkeämpääkin tekemistä kuin tyhjänpanttina istuminen. Itselläni alkoi motivaatio laskea mutta onneksi harjoittelujaksolla sain kivan työpaikan ja he halusivat että työskentelen siellä jatkossakin joten suoritin loput oppisopimuksella. Meidän luokalla oli paljon nuoria joita se lusmuaminen ei haitannut, he pelailivat koneilla ja notkuivat muuten vaan. Etenkin nämä nuoret olisivat tarvinneet sitä läsnäolevaa ja oikeasti opettavaa opettajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin aikuisiällä toisen tutkinnon ja vaihdoin vuoden jälkeen oppisopimukseen kun sain paikan työssäoppimispaikasta. Se oli sitä aikaa kun aikuiset pääsi nuorisopuolelle opiskelemaan.
Itseäni otti aivoon enimmäkseen opettaja joka hommaili omiaan, kahvitauot ja lounaat venyivät, antoi meille jotain tyhjänpäiväisiä tehtäviä joihin meni ehkä 30minuuttia ja loppupäivä menikin sitten peukaloita pyöritellessä ja luokassa koneella istuessa.
Monesti lähdin kesken päivän pois ja ilmoitin että kotona tärkeämpääkin tekemistä kuin tyhjänpanttina istuminen. Itselläni alkoi motivaatio laskea mutta onneksi harjoittelujaksolla sain kivan työpaikan ja he halusivat että työskentelen siellä jatkossakin joten suoritin loput oppisopimuksella. Meidän luokalla oli paljon nuoria joita se lusmuaminen ei haitannut, he pelailivat koneilla ja notkuivat muuten vaan. Etenkin nämä nuoret olisivat tarvinneet sitä läsnäolevaa ja oikeasti opettavaa opettajaa.
Kuulostaa erittäin tutulta muuten mutta onneksi me olemme siellä ihan aikuisten kesken.
Sitä suuremmalla syyllä joutuu miettimään, että mitä ihmettä oikeasti se opiskeluntaso on?
Leikitään, askarrellaan yms? Minua ei ihan oikeasti kiinnosta sellainen.
Ok, pystyn toki pitämään itseni ihan tyynenä jos sitä olisi ihan sillointällöin mutta viikottain, pahimmillaan useana kertana viikossa se on aivan käsittämätöntä tekopirteää lässytystä. Nauttisin siitä, että kirjasta katsotaan aiheita, tehdään tehtäviä myös itsenäisesti. Toki siellä on myös paljon asiaakin mutta silti siinä on välillä jotain aivan liian vastenmielistä minulle joka tahtoisi kai sitten sinne oikeisiin töihin mielummin.
Pitää ryhdistäytyä ja kestää vain..
Ap
Entä jos tällaisessa tilanteessa vain... valehtelisit? Jos kertoisit opettajalle jonkun valkean valheen, kuten että sinulla on lapsia hoidettavana tai epäsäännölliset työvuorot tai kuulut riskiryhmään, ja suoriudut parhaiten suorittamalla opinnot kotona? Eihän valehtelu kivaa ole, mutta luulisi, että opettajaa kiinnostaa eniten tulos. Ja jos suoriudut opinnoistasi muuten hyvin, en usko, että siinä mitään ongelmaa olisi.
Niin no.. olenhan minä tässä jo valehdellutkin olevani terveyssyistä pois.
Mitään tositteita ei vaadita ja riittää, että ilmoittaa. Viimeaikoina en ole kyllä edes ilmoittanut koska ketään ei oikeasti kiinnosta jos on sillointällöin pois.
Itseäni se kyllä ahdistaa ja pelkään tippuvani kelkasta..
Toisaalta se lässytyskin ärsyttää ja turhaudun mutta yritän pitää itseni siinä ihan hyvällä fiiliksellä.
Ymmärrän toki, että tähän alaan kuuluu ryhmässä toimiminen ja ehkä jopa leikkiminen mutta joskus liika on liikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et anna opettajalle palautetta siitä, miten toivoisit opetusta muutettavan? Oletko keskustellut opiskelukavereittesi kanssa? Ovatko he tyytyväisiä nykytilanteeseen? Jos eivät ole ja heillä on samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla, niin antakaa suuremmalla joukolla yhteispalautetta.
Tuollaista se on ammattikoulussa. Ihan kaikkialla. Jostain syystä se ei muutu.Tiedän hyvin miten epämotivoivaa se voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koskakohan poissaoloja on jo liikaa?
Alue: Aihe vapaa
Oho, siis pitäisiköhän* otsikko.
Ap