Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin vähän relata ja olla potematta maailmantuskaa?
13.02.2021 |
Ruokakaupassa käynti on kaikkein pahin. Mitään ei voi ostaa, kun kaikki tuntuu väärältä.
Ostan ainoastaan kotimaisia kasviksia, mutta talvella se on tosi rajoitettu. Enkä osta kasvihuonetuotteita, kuten tomaatteja tai kurkkuja, koska niiden tuotantoon menee niin paljon energiaa, että ekologisempaa olisi ostaa ulkomaisia ns kylmissä kasvihuoneissa (luomu)tuotettuja.
Lihan kohdalla luomukaan ei ole tae eläinten hyvinvoinnista, myös luomutuottajat voivat väsyä ja eläinten hoito jäädä retuperälle. Luomusäännökset myös aiheuttavat ongelmia mm siinä, että jotkut eläintenhoitajat jättävät eläimet lääkitsemättä, kun pelkäävät menettävänsä luomusertifikaattinsa. Tästä on siis omakohtaista kokemusta - olen itse karjanhoitaja ja paljon nähnyt erilaisia paikkoja.
Tilanne pahenee koko ajan esim ostan vielä kotimaisia terveyssiteitä, mutta nekin alkaa ahdistaa, kun pitäisi käyttää kestositeitä tai ostaa kuukuppi, mikä olisi ympäristölle parempi.
Olen käynyt kaupassa 3 kertaa tällä viikolla ja lähtenyt tyhjin käsin itku kurkussa kun alkoi ahdistamaan. Ahdistun myös hieman muiden ihmisten ostoksista, kuitenkin jollain tapaa olen kateellinen, kun jotkut pystyy niin huolettomasti ostamaan asioita.
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Mistä tää on lähtöisin? Luetko noista asioista päivittäin vai mitä?
En mitenkään päivittäin. Lähinnä lähipiiristä ja ystäviltä, joskus jotain artikkeleita. Koen olevani tarpeeksi kriittinen olla uskomatta kaikkea huuhaata, mitä netin syövereistä löytyy ja teen aina taustatyöt tiedonhankinnassa (kiitos lukion äikänope, joka opetti, ettei ikinä pidä niellä mitään purematta).
Olen kyllä hieman herkillä muutenkin nyt, kun elämänsuuntani epätietoisuus ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko lisää mielipiteitä/neuvoja/kohtalotovereita?
Liityimme tänä vuonna ämpärihaasteeseen, eli vuoden aikana saa tulla vain kaksi ämpärillistä muoviroskaa. No, toinen ämpäri on jo puolillaan, vaikka vuotta ei ole kulunut kuin reilu 1 kk! Ahdistaa, miten loppuvuosi tulee menemään noiden roskien kanssa ja selviämmekö.
Mies käyttää etätöissäkin kauluspaitoja, joita en ole saanut pesupähkinöillä kunnolla puhtaiksi. Pesen paidat uudelleen käsin ruokasoodan kanssa, mutta tuntuu ettei sekään auta... Olen lisäksi vähentänyt pesukoneen käyttöä ja alkanut pesemään enemmän käsin, kädet ovat ihan hajalla ja vereslihalla... Haluaisin meille oikeasti ekologisen käsinkäytettävän pesukoneen, mutta koska pesukone on melko uusi, ei siitä kannata oikeastaan enää luopua. Niinpä sinnittelen...
Lapsi oli vahingossa syönyt tammikuussa verilettuja kaverin luona, vaikka meidän piti olla koko perhe vegaanihaasteessa. Koen syyllisyyttä tästä, etten valvonut lasta paremmin. Ahdistaa sekin, kun lapsi pyytää aina silloin tällöin meetwurstia. Olen toistaiseksi paistanut porkkalaa pannulla pippurin ja suolan kanssa, ja olemme syöneet sitä leivän päällä. Mutta harmittaa, kun lapsi haluaa jotain sellaista mitä hänellä ei oikeastaan olisi lupaa haluta.
Pyysin anopilta joululahja-astioiden kuittia, kun halusin palauttaa ne joulun jälkeen liikkeeseen. Emme tarvitse uusia astioita ja ahdistaa nekin luonnonvarat, joita noiden valmistamiseen on käytetty. Anoppi suuttui ja löi luurin korvaan. Oikeasti, enkö saa päättää mistään asiasta omassa elämässäni?
Miehen sisko asuu Vancouverissa, mutta koska perheemme ei enää lennä, niin emme pääse häntä sinne tapaamaan. Lapset ovat itkeneet sitä, etteivät saa tavata serkkujaan, mutta tässä nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Näemmehän me silloin, kun perhe käy Suomessa, mutta olen huomannut etten oikeastaan edes haluaisi heitä tänne. Ahdistaa niin se kaikki lentomatkaan kuluva polttoaine, tuntuu että olisi parempi jos pysyttelisivät vaan siellä.
Koska emme kannata eläintaloutta, olemme tehteet päätöksen luopua lemmikkien pitämisestä. Olen miettinyt, olisiko parempi viedä kissa lopetettavaksi nyt, vai antaa sen elää mahdollisesti vielä 10+ vuottakin, jolloin se syö koko ajan liharuokaa ja kuluttaa luonnonvaroja (kissanhiekkaa). Toki kissa on ihan terve eikä sen lopettaminen tuntuisi oikealta... Mutta tuntuu, että tässä asiassa ei ole mitään oikeaa vaihtoehtoa.
Väsyttää... Kamppaileeko kukaan muu näiden ajatusten kanssa?
Istu lootusasentoon lattialle, kuuntelee sitraa ja pajauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liityimme tänä vuonna ämpärihaasteeseen, eli vuoden aikana saa tulla vain kaksi ämpärillistä muoviroskaa. No, toinen ämpäri on jo puolillaan, vaikka vuotta ei ole kulunut kuin reilu 1 kk! Ahdistaa, miten loppuvuosi tulee menemään noiden roskien kanssa ja selviämmekö.
Mies käyttää etätöissäkin kauluspaitoja, joita en ole saanut pesupähkinöillä kunnolla puhtaiksi. Pesen paidat uudelleen käsin ruokasoodan kanssa, mutta tuntuu ettei sekään auta... Olen lisäksi vähentänyt pesukoneen käyttöä ja alkanut pesemään enemmän käsin, kädet ovat ihan hajalla ja vereslihalla... Haluaisin meille oikeasti ekologisen käsinkäytettävän pesukoneen, mutta koska pesukone on melko uusi, ei siitä kannata oikeastaan enää luopua. Niinpä sinnittelen...
Lapsi oli vahingossa syönyt tammikuussa verilettuja kaverin luona, vaikka meidän piti olla koko perhe vegaanihaasteessa. Koen syyllisyyttä tästä, etten valvonut lasta paremmin. Ahdistaa sekin, kun lapsi pyytää aina silloin tällöin meetwurstia. Olen toistaiseksi paistanut porkkalaa pannulla pippurin ja suolan kanssa, ja olemme syöneet sitä leivän päällä. Mutta harmittaa, kun lapsi haluaa jotain sellaista mitä hänellä ei oikeastaan olisi lupaa haluta.
Pyysin anopilta joululahja-astioiden kuittia, kun halusin palauttaa ne joulun jälkeen liikkeeseen. Emme tarvitse uusia astioita ja ahdistaa nekin luonnonvarat, joita noiden valmistamiseen on käytetty. Anoppi suuttui ja löi luurin korvaan. Oikeasti, enkö saa päättää mistään asiasta omassa elämässäni?
Miehen sisko asuu Vancouverissa, mutta koska perheemme ei enää lennä, niin emme pääse häntä sinne tapaamaan. Lapset ovat itkeneet sitä, etteivät saa tavata serkkujaan, mutta tässä nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Näemmehän me silloin, kun perhe käy Suomessa, mutta olen huomannut etten oikeastaan edes haluaisi heitä tänne. Ahdistaa niin se kaikki lentomatkaan kuluva polttoaine, tuntuu että olisi parempi jos pysyttelisivät vaan siellä.
Koska emme kannata eläintaloutta, olemme tehteet päätöksen luopua lemmikkien pitämisestä. Olen miettinyt, olisiko parempi viedä kissa lopetettavaksi nyt, vai antaa sen elää mahdollisesti vielä 10+ vuottakin, jolloin se syö koko ajan liharuokaa ja kuluttaa luonnonvaroja (kissanhiekkaa). Toki kissa on ihan terve eikä sen lopettaminen tuntuisi oikealta... Mutta tuntuu, että tässä asiassa ei ole mitään oikeaa vaihtoehtoa.
Väsyttää... Kamppaileeko kukaan muu näiden ajatusten kanssa?
Mietin todella pitkään oletko trolli vai et, koska tällainen ahdistuminen on tänä päivänä aivan mahdollista. Jos joku eläisi päivittäin tällä tavalla ja ajatuksin, niin kehottaisin hakeutumaan juttusille ammattiauttajan kanssa. Ajatuskin teki minut surulliseksi.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ihan hienosti trollattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi alkaa keskittyä isoihin asioihin. Tuo ahdistus tulee ajatuksesta, että "jonkun pitäisi tehdä jotain". Kun ei oikein keksi mitä, tulee virhekäsitys, että kun jokainen tekee jotain vähän, niin asiat muuttuvat. Sitten alat keksittyä pienen pieniin puuhailuihin, joilla ei oikeasti ole mitään vaikutusta mihinkään. Mutta kun "jotain pitää tehdä". Pienistä teoista ei tule yhteensä isoa kokonaisuutta, tulee vaan sekavaa puuhailua. Teet noita ahdistavia asioita pelkästään, jotta sinulle itsellesi tulisi parempi olo. Esimerkkinä puuhailu Suomen liikennepäästöjen kanssa. Ne eivät vaikuta ilmastonmuutokseen yhtään mitenkään. (guuglaa numerot). Ja vielä vähemmän vaikuttaa sinun autosi päästöt. Jos haluat vaikuttaa, keksity asioihin, jotka vähentävät Kiinan saatepäästöjä.
Tiedän, että yllä kerrottu kuulostaa oudolta ja siitä on ihan turha aloittaa keskustelua vihreiden puuhapiirissä, mutta mieti ihan oikeasti ja voit päästä pois ahdistuksesta. Erota isot ja pienet asiat. Keskity niihin millä on jotain merkitystä.
Tuollainen liika ekologisuus on vähän kuin joku syömishäiriö. Edes jotain mitä pystyy kontrolloimaan epävarmassa maailmassa.
Eihän siinä mikään neuvo auta, itse pitää tajuta.
Kaveripiiriä voisit hieman kriittisesti tarkastella ja keskittyä heihin, joilla tuntuu olevan mutkaton suhde näihin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ihme että ahdistaa kun joka tuutista syyllistetään monesta asiasta. Rajoita median seuraamista, keskity omaan elämääsi.
On tuo aloitus niin kaukana reaalimaailmasta, että se on joko trolli tai sitten ap:n elämässä ei ole todellisia ongelmia. Jos olisi riittävästi haastetta elämässä, niin ei ehtisi ahdistumaan pikkuasioista. Mutta jos nyt kuitenkin on ihan tosissaan, niin suosittelen miettimään kahta sanaa: Kohtuus ja maalaisjärki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liityimme tänä vuonna ämpärihaasteeseen, eli vuoden aikana saa tulla vain kaksi ämpärillistä muoviroskaa. No, toinen ämpäri on jo puolillaan, vaikka vuotta ei ole kulunut kuin reilu 1 kk! Ahdistaa, miten loppuvuosi tulee menemään noiden roskien kanssa ja selviämmekö.
Mies käyttää etätöissäkin kauluspaitoja, joita en ole saanut pesupähkinöillä kunnolla puhtaiksi. Pesen paidat uudelleen käsin ruokasoodan kanssa, mutta tuntuu ettei sekään auta... Olen lisäksi vähentänyt pesukoneen käyttöä ja alkanut pesemään enemmän käsin, kädet ovat ihan hajalla ja vereslihalla... Haluaisin meille oikeasti ekologisen käsinkäytettävän pesukoneen, mutta koska pesukone on melko uusi, ei siitä kannata oikeastaan enää luopua. Niinpä sinnittelen...
Lapsi oli vahingossa syönyt tammikuussa verilettuja kaverin luona, vaikka meidän piti olla koko perhe vegaanihaasteessa. Koen syyllisyyttä tästä, etten valvonut lasta paremmin. Ahdistaa sekin, kun lapsi pyytää aina silloin tällöin meetwurstia. Olen toistaiseksi paistanut porkkalaa pannulla pippurin ja suolan kanssa, ja olemme syöneet sitä leivän päällä. Mutta harmittaa, kun lapsi haluaa jotain sellaista mitä hänellä ei oikeastaan olisi lupaa haluta.
Pyysin anopilta joululahja-astioiden kuittia, kun halusin palauttaa ne joulun jälkeen liikkeeseen. Emme tarvitse uusia astioita ja ahdistaa nekin luonnonvarat, joita noiden valmistamiseen on käytetty. Anoppi suuttui ja löi luurin korvaan. Oikeasti, enkö saa päättää mistään asiasta omassa elämässäni?
Miehen sisko asuu Vancouverissa, mutta koska perheemme ei enää lennä, niin emme pääse häntä sinne tapaamaan. Lapset ovat itkeneet sitä, etteivät saa tavata serkkujaan, mutta tässä nyt ei ole muuta vaihtoehtoa. Näemmehän me silloin, kun perhe käy Suomessa, mutta olen huomannut etten oikeastaan edes haluaisi heitä tänne. Ahdistaa niin se kaikki lentomatkaan kuluva polttoaine, tuntuu että olisi parempi jos pysyttelisivät vaan siellä.
Koska emme kannata eläintaloutta, olemme tehteet päätöksen luopua lemmikkien pitämisestä. Olen miettinyt, olisiko parempi viedä kissa lopetettavaksi nyt, vai antaa sen elää mahdollisesti vielä 10+ vuottakin, jolloin se syö koko ajan liharuokaa ja kuluttaa luonnonvaroja (kissanhiekkaa). Toki kissa on ihan terve eikä sen lopettaminen tuntuisi oikealta... Mutta tuntuu, että tässä asiassa ei ole mitään oikeaa vaihtoehtoa.
Väsyttää... Kamppaileeko kukaan muu näiden ajatusten kanssa?
Ei kamppaile. Tuo ei ole normaalia. Kuullostat ihan sekopäältä.
Vihernistirallaa ja pari viivaa hihaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ”ekoilu” alkaa hallitsemaan muuta elämää, se on ongelma. Samalla tavoin kuin vaikka alkoholismi tai liika masturbointi. Totuus on, että sinun panoksesi tähän maailman täysin olematon, sekä hyvässä että pahassa. Täten myöskään ekoilullasi ei ole mitään merkitystä. Keskity enemmän itseesi ja omaan hyviinvointiisi. Vieroitu pois elämää hallitsevista addiktioista. Hanki tarvittaessa apua. Kun olet oman elämäsi herra, alat ekoilemaan sen verran kuin koet tarpeelliseksi.
On muutenkin täysin absurdia olettaa, että ilmasto olisi tavallisen kansalaisen vastuulla. Ilman valtioiden ja yritysten osallistumista ei tulla onnistumaan. Työ olisi pitänyt aloittaa jo 70-luvulla. Ei ole mitään järkeä potea ilmastoahdistusta sen vuoksi, että tärkeitä päätöksiä on vatvottu jo vuosikymmeniä, ja nähtävästi myös tulevaisuudessa.
AP olet terapian tarpeessa. Tuo ei ole tervettä. Jos olet trolli olet myös silloin terapian tarpeessa.
.
Onko 4 myös ap? Sinänsä tärkeitähän ympäristöasiat ovat, mutta ahdistuminen ja syyllistyminen ei auta ollenkaan. Enemmänkin päin vastoin, kun luovuus ja toimintakyky lamautuu.
Joka tapauksessa kuulostaa minusta ahdistuneisuushäiriöltä tai joltain vastaavalta, kun asia pyörii jatkuvasti mielessä. Joku aika osuvasti vertasi syömishäiriöön. Kannattaa kokeilla, saisiko elämään mahtumaan muutakin. Suosittelen myös juttelemista lääkärille, koska avuksi voi tarvita lääkkeitä tai terapiaa, että pääsee pahimman yli.
Onpa taas ilkeä vastaanotto tällekin avaukselle. Tämä palsta on muuttunut hyvin lyhyessä ajassa tällaiseksi. Surullista.
Mistä tää on lähtöisin? Luetko noista asioista päivittäin vai mitä?