Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea nuorta lastani surussa?
27.01.2021 |
Poikani on pian 17 vuotias ja hänen hyvä ystävä menehtyi pari päivää sitten. Poikani on shokissa ja puhuu haluavansa myös pois. ( ystävä menehtyi yllättäen, ei oman käden kautta) Ammattiapua ei huoli mitä olen ehdottanut. Tunnen itse myös suunnatonta surua kyseisen menehtyneen pojan takia. Huoli on myös menehtyneen muista ystävistä.
Kommentit (16)
Lapsesi on selvästi nyt shokissa. Ota välittömästi yhteys ammattiauttajaan , ja kysy miten edetään. Lapsi on todella herkillä nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huolta että pääsee hautajaisiin, sen jälkeen kukaan ei halua enää itse kuolla. "Sad but true"!
En nyt tiedä onko niin hyvä idea viedä ammattiauttajalle väkisin kuten täällä on ehdotettu. Tukea poikasi tietysti tarvitsee, se on selvä.
Miksiköhän erityisesti poikien on niin vaikea huolia ammattiapua? Omakin poika tarvitsisi selvästä, mutta ei suostu avun piiriin. Voimia teille. Voisiko poika käsitellä suruaan muistamalla jotenkin menehtyneen perhettä? Tai te yhdessä.
Kiitos molemmille vastaajalle asiallisesta vastauksesta. Haen apua. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuiset katsovat tätä ammattiauttajalle menemistä monesti liiaksi omasta näkökulmasta. Nuoren tai lapsen näkökulmasta voi olla stressaava ja jännittävä kokemus mennä vieraalle aikuiselle puhumaan omista asioistaan. Ainakin itse olin lapsena ja nuorena sen verran ujo, että olisin ahdistunut ammattiauttajalle viemisestä. Nyt aikuisena voisin mennä tarpeen tullen. Parasta apua lapsi saa varmasti omilta vanhemmilta. Lukekaa aiheesta lapsen suru/kuoleman käsittely (siis te vanhemmat) ja yrittäkää tukea poikaa. Poika voi myös itse luke aiheesta.
Oman poikani hyvä ystävä kuoli tapaturmaisesti 18v:na. Pojallani surutyö oli kollektiivista, kokoontuivat ystäväjoukkonsa kanssa suremaan ja käsittelemään asiaa. Alun pahin shokki jaettiin muiden samaa kokeneiden kesken.
Yritin jutella asiasta muutenkin poikani kanssa, mutta näytti siltä että eniten apua oli saman kokeneista. He muodostivat sen oman vertaisryhmänsä. Ja näyttivät pikkuhiljaa selviävän tilanteesta hyvin, kun antoivat surulle aikansa ja tukivat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä huolta että pääsee hautajaisiin, sen jälkeen kukaan ei halua enää itse kuolla. "Sad but true"!
Voi kun oiskin noin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän erityisesti poikien on niin vaikea huolia ammattiapua? Omakin poika tarvitsisi selvästä, mutta ei suostu avun piiriin. Voimia teille. Voisiko poika käsitellä suruaan muistamalla jotenkin menehtyneen perhettä? Tai te yhdessä.
MItä on ammattiapu? Sitä että joku tuntematon ihminen kuuntelee ja ehdottaa nappien syömistä?
On vain kaksi vaihtoehtoa,
A) Joko mies hyväksyy tilanteen
tai
B) Antaa sen tuhota itsensä.
Take the pain!
Tubesta löytyy suruun ja kuoleman käsittelyyn liittyviä videoita jne. Tuollaisten katselu voi olla teinille hyvä tapa käsitellä surua, jos nyt ajatus ammattilaisen kans juttelusta ei tunnu (vielä) hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järkyttävää miten tällaiseen ketjuun voi tulla trolleja
Hautajaisiin ei tällä hetkellä kokoontumisrajoitusten vuoksi pääse kuin pieni joukko omaisia. Suosittelen kuitenkin selvittämään omaisten kautta, voisiko poika osallistua hautajaisiin etänä, jos hautajaiset striimattaisiin? Poika voi myös käydä viemässä kynttilöitä, kukkia jne kaverinsa tulevalle haudalle tai hautausmaan yleiselle muistopaikalle. Nyt korona-aikana moni siirtää muistotilaisuuden kesään, jolloin toivottavasti pääsee kokoontumaan jo isommalla porukalla ja muistelemaan yhdessä.
Hienoa Ap, kun olet poikasi tukena! Voimia teille kaikille raskaassa tilanteessa!
T. Pappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia ja myötätuntoa teille raskaaseen tilanteeseen. Ystävän menettäminen on muutoinkin iso kriisi, saati että se tapahtuu noin herkässä iässä.
Kyseessä ei ole Muhoksen surullinen tapaus kuten joku ehdotti. Lämmin kiitos kaikille viesteistä. Suru on suuri. Ap
Jos lapsi puhuu itsemurhasta tuollaisen kriisin jälkeen niin hakisin ammattiapua välittömästi, ihan siksi että vaikuttaa ettei pysty käsittelemään tilannetta ja tarvitsee siihen apua.
Korostaisin myös sitä, että se ystävä ei varmastsi toivoisi että jäljelle jääneet pilaisivat elämänsä, vaan toivoisi että muut käyttäisivät elämänsä ja mahdollisuutensa hyvin, ikäänkuin kunnioituksesta sitä ystävää kohtaan, jolla ei sitä mahdollisuutta enää ole. Ja että suru on normaali tunne ja se voi kestää, mutta ihminen silti selviää.