Mitä voisin tehdä, kun tuntuu että olen umpikujassa? Olen yli 3 kymppinen ja tällähetkellä työtön.

Sinähän teet jo - käyt psykoterapiassa. Toivottavasti se auttaa ja pääset elämässä eteenpäin.

Up

Minulla ei ole muuta elämää kun koti ja tämä terapia. Pakolliset asiat pystyn juuri ja juuri hoitamaan. Minnekään en mene jos ei ole pakko. Ap

Kirjoitit oikein sanan 3-kymppinen, etkä '30-kymppinen', kuten suurin osa tälläkin palstalla. Olet siis fiksu.

Sinun ikäisesi kannattaa lähteä uudelleenkouluttautumaan, jos aiemmalla koulutuksella on vaikeaa saada työtä. Olisit vielä nuori aikuisopiskelija. Opiskellessa saisit myös lisäaikaa toipumiseen.

Olet sairauslomalla? Hoida nyt itseäsi ja ala suunnitteleen tulevaisuutta vähän myöhemmin. Ellet jaksa johkin kouluun hakea, nehän alkaa vasta syksyllä sitten, ehtisi parantua sitä ennen. Haut on just kohta käynnissä.

Jatka terapiaa. Onhan sekin jo jotain, että käyt siellä.

Olen ylioppilastutkinnon suorittanut aikoinaan ja myöhempi koulutus on kokki. Näitä kokin töitä en ole aikoihin tehnyt, välillä siistijän työtä mm osa-aikaisena. Sosiaalisten pelkojen takia vaikeus löytää työ-tai opiskelupaikkaa. Ja yleensäkään en ole koskaan tiennyt mitä haluaisin tehdä. Ap

Psykoterapian avulla hoidat itseäsi, ja kun alat sen myötä tunnistamaan omat voimavarat, alkaa muukin elämä taas varmasti kiinnostamaan. Liikaa ei kannata nyt haalia tekemistä itselleen, muuten ei voimavarat riitä terapiassa asioiden käsittelemiseen. Ole kärsivällinen, eheytyminen ja toipuminen vievät aikaa ja muutokset tapahtuu pikkuhiljaa, askel kerrallaan. Sinä pärjäät kyllä. Ja hyvin menee!

Teet sitä psykoterapiaa nyt vaan, askel kerrallaan, on lupa pysähtyä

Kiitos kannustavista kommenteista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole muuta elämää kun koti ja tämä terapia. Pakolliset asiat pystyn juuri ja juuri hoitamaan. Minnekään en mene jos ei ole pakko. Ap

Ei monella muullakaan tällä hetkellä ole mitään elämää. Muuta kuin koti ja työ tai jos työtön, niin ei sitäkään.

Korona-aika iskee monen mielenterveyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole muuta elämää kun koti ja tämä terapia. Pakolliset asiat pystyn juuri ja juuri hoitamaan. Minnekään en mene jos ei ole pakko. Ap

Ei monella muullakaan tällä hetkellä ole mitään elämää. Muuta kuin koti ja työ tai jos työtön, niin ei sitäkään.

Korona-aika iskee monen mielenterveyteen.

ei ole monella asuntoakaan, ei ainakaan omaa, eli mitä silloin on?

Vähän samanlainen tilanne itsellä. Vahva tunne, että olen umpikujassa. Terapiassa käyn ja täytyy sanoa, että prosessi on hidas. Ehkä olen vaan kärsimätön ihminen? Mutta jotenkin oli alussa odotukset, että paljon nopeammin lähtisin paranemaan ja pääsisin "normaaliin" elämään taas kiinni.

Pysähtyminenkin on taito. Sitä yritän edelleen opetella. Ja luulen, että uuteen vauhtiin pääsen vasta, kun osaan olla ensin pysähdyksissä.

Tsemppiä ap:lle ja kaikille kohtalotovereille!

Mitä haluaisit? Mikä saa olosi tuntumaan siltä, että elämä on elämisen arvoista? Pistä näitä vaikka ylös ja mieti, miten niistä saisi mahdollisia tai vielä merkityksellisempiä.

Onko sinulla haaveita? Pistä nekin ylös ja mieti toimintasuunnitelmia. Sellaisia, joita voit alkaa toteuttaa heti ja edetä asteittain kohti tavoitteitasi.

Jos et keksi heti, anna asian olla ja palaa siihen myöhemmin. Pienetkin hahmotelmat ovat eteenpäin.

On aivan ymmärrettävää, etä haluaa muutakin elämää kuin terapian. Toipuminen ei tapahdu tyhjiössä vaan ihan siinä arjessa ja elinympäristössä, missä on ja elää. Jos se on kovin kapea, voi olla ettei muutoksia tule tai ne ovat pieniä.

Tämä tosin riippuu myös ihmisestä ja sairauden vaiheesta. Voi olla että oleiluvaihe on hyväksi. Kannattaa koettaa tunnustella, mistä halu kumpuaa. Onko se tervettä halua päästä kodin ulkopuoliseen elämään vai jotakin muuta.