Opettajat: miten saatte hankalan ja tottelemattoman luokan tottelemaan?

Ei niitä tarvitse saada tottelemaan. Tarvitaanhan tulevaisuudessakin lapiomiehiä ja vessan siivoojia.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tarvitse saada tottelemaan. Tarvitaanhan tulevaisuudessakin lapiomiehiä ja vessan siivoojia.

Koko luokallinenko? Eihän siellä kukaan mitään opi...

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä tarvitse saada tottelemaan. Tarvitaanhan tulevaisuudessakin lapiomiehiä ja vessan siivoojia.

Eikä näistä varmasti tule edes noita. Ulkomailta täytyy hommata ne lapiomiehet...

Omalla kohdalla aikanaan toimi keinot: keskustelu ongelmalapsen kanssa ja/tai avainhenkilöiden löytäminen ja heidän kautta luokkaan vaikuttaminen. Kokonaisen älämölöluokan kanssa aloin puhua hiljempaa ja opetin ihan kuin ei häiriötä olisi olemassakaan ja kohtuullisen pian alkoi "vittuturpakiinni!" kaikua luokassa ja ongelma niin sanotusti ratkaisi itsensä.

Onko päivän / tunnin / tehtävän selkeä kulku esillä, esim. taululla? Tämä yleensä rauhoittaa, kun oppilaat tietävät, mitä on tulossa ja milloin. Mieti istumajärjestys uusiksi, esim. tyttö-poikaparit yleensä ovat rauhallisempia. Puhukaa hyvästä käytöksestä, osallista opiskelijoita. Laita jokin tavoite, esim. kun tietty määrä helmiä on purkissa hyvästä käytöksestä, niin pidätte nyyttärit ja katsotte leffan. Pahimmista häiriköistä ilmoitus vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla aikanaan toimi keinot: keskustelu ongelmalapsen kanssa ja/tai avainhenkilöiden löytäminen ja heidän kautta luokkaan vaikuttaminen. Kokonaisen älämölöluokan kanssa aloin puhua hiljempaa ja opetin ihan kuin ei häiriötä olisi olemassakaan ja kohtuullisen pian alkoi "vittuturpakiinni!" kaikua luokassa ja ongelma niin sanotusti ratkaisi itsensä.

Juu, päälle puhuminen tai huutaminen tarkoittaa, että on menettänyt pelin. Odotan yleensä itse hiljaa, että luokka rauhoittuu tai lopetan puhumisen, jos joku puhuu päälle. 

Omasta lapsuudesta muistan kun ope oli hankalassa tilanteessa luokan kanssa että hän alkoi itkemään ja haki rehtorin paikalle. Se muistaakseni huusi meille. Tämä siis pohjois-Helsingissä 90-luvulla.

Yhdessä luokassa on sellaiset liikennevalot eli jos häiritsee saa keltaisen, joka on varoitus ja punaisesta lapusta poistetaan tunnilta ja tulee ilmoitus vanhemmille. Ne värilaput laitetaan siihen oppilaan pöydälle.

Riippuu toki, että missä maassa työskentelet. Monissa maissa oppilaita voi uhata vaikka karttakepillä, nurkkaan laitolla, jälki-istunnolla tai käytävään päätymisellä. Suomessakin esimerkiksi vanhemmille kertomisella (wilmaviesti) tai keskustelulla.

Minkä ikäisiä oppilaita?

Otan, mä tapan sut ja syön palasina ilmeen. Tähän asti on tehonnut. Auktoriteetti on mentaalinen harjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu toki, että missä maassa työskentelet. Monissa maissa oppilaita voi uhata vaikka karttakepillä, nurkkaan laitolla, jälki-istunnolla tai käytävään päätymisellä. Suomessakin esimerkiksi vanhemmille kertomisella (wilmaviesti) tai keskustelulla.

Karssereita on myös monissa maissa käytössä. Kerran kävin pakistanilaisessa koulussa jossa niitä oli pitkä rivi. Usein näki, kun opettaja talutti sinne käsipuolesta jonkun oppilaan ja paiskasi oven kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä luokassa on sellaiset liikennevalot eli jos häiritsee saa keltaisen, joka on varoitus ja punaisesta lapusta poistetaan tunnilta ja tulee ilmoitus vanhemmille. Ne värilaput laitetaan siihen oppilaan pöydälle.

Voi toimia alakoulun ensimmäisillä luokilla. Mutta yritäpä yläkoulussa laittaa jotain liikennevaloja😂

Vierailija kirjoitti:

Otan, mä tapan sut ja syön palasina ilmeen. Tähän asti on tehonnut. Auktoriteetti on mentaalinen harjoitus.

Koska fyysisyyteen ei ole lupaa, niin ainoa vaihtoehto on antaa se illuusio, että ryhtyisi fyysiseksi. Jos luokka ei usko tätä illuusiota niin opettaja on voimaton.

Opet on ihan nynneröit nykyää. Kunnon tukistus vaan niin kyllä adhd-Petterit siinä hiljenee ja oppii

Itse olen keski-ikäisenä naisena kokenut, että se auktoriteetti kasvaa pikkuhiljaa kokemuksen ja itsevarmuuden myötä. Tärkeää on olla rauhallinen, johdonmukainen, jämäkkä (jos jotain vaadit, kuten vaikka niitä istumapaikkoja, niin huolehdi, että kaikki menevät vaaditulle paikalle). Yhtä aikaa kuitenkin kannattaa olla myös lämmin ja avoin, eli olla läheinen aikuinen nuorille. Eikö pidä pelätä olla tylsä ja tyhmä. Eikä pidä mennä oppilaan tasolle.

Ylipäätään, puhu rauhallisesti, kohtuullisen matalalla äänellä ja ole kärsivällinen. Se oikeasti muuttuu aikanaan helpommaksi.

Mutta pidä kiinni rajoistasi. Älä hyväksy lainkaan epäasiallista puhetta itseäsi tai muita ihmisiä kohtaan luokassa.

Nuoria opettajia oppilaat testaavat. Kun jaksat pysyä johdonmukaisena, ja hyvänä hetkenä juttelet rennosti kivoja juttuja, se aikanaan palkitsee tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen keski-ikäisenä naisena kokenut, että se auktoriteetti kasvaa pikkuhiljaa kokemuksen ja itsevarmuuden myötä. Tärkeää on olla rauhallinen, johdonmukainen, jämäkkä (jos jotain vaadit, kuten vaikka niitä istumapaikkoja, niin huolehdi, että kaikki menevät vaaditulle paikalle). Yhtä aikaa kuitenkin kannattaa olla myös lämmin ja avoin, eli olla läheinen aikuinen nuorille. Eikö pidä pelätä olla tylsä ja tyhmä. Eikä pidä mennä oppilaan tasolle.

Ylipäätään, puhu rauhallisesti, kohtuullisen matalalla äänellä ja ole kärsivällinen. Se oikeasti muuttuu aikanaan helpommaksi.

Mutta pidä kiinni rajoistasi. Älä hyväksy lainkaan epäasiallista puhetta itseäsi tai muita ihmisiä kohtaan luokassa.

Nuoria opettajia oppilaat testaavat. Kun jaksat pysyä johdonmukaisena, ja hyvänä hetkenä juttelet rennosti kivoja juttuja, se aikanaan palkitsee tosi paljon.

Mitä tapahtuu jos oppilas menee "rajan" yli eli vaikka haistattelee opettajalle siitä huolimatta, että opettaja ei hyväksy syitä? Sehän on se peruskysymys. Eli miten oppilasta voi pakottaa vai voiko mitenkään.

Ikävä kyllä nuorena on haasteellisempaa. Ikä tuo kokemusta ja uskottavuutta.

Itsellänikin oli nuorena vaikeuksia. Nyt keski-ikäisenä homma toimii yläkoulussa, alakoulussa, haastavissa luokissa, missä vain.

Minäkin pidän oleellisena sitä, että löytää luokasta sen oppilaan, joka on hässäkän keskiössä. Yleensä nimittäin promoottori on joku yksittäinen oppilas, joka vetää muut mukaansa hullunmyllyyn.