Opiskelu melkein nelikymppisenä

Itse aloitin opinnot yli 40-vuotiaana.

Työpaikan saaminen on helpompaa jos jättää harjoittelut viimeiseksi ja saa toimeksiannon opparista/gradusta yritykseltä jossa on harjoittelussa.

Ei kai se työtilanne ainakaan huonommaksi muutu. 

Opiskelu kannattaa aina. Koko ajanhan rummutetaan elinikäisen opiskelun puolesta.

Itse olen loppusuoralla opinnoissa ja maisteriksi pitäisi valmistua kohta puoliin, ikää on valmistuessa 38v

AMK-opinnot on hyvin usein monimuoto-opintoja, joten ne onnistuu ihan siinä työn ohessa ilman ongelmia, joten sillä työssäkäynnillä niitä voi rahoittaa. Tämä onnistuu myös yliopisto-opinnoissa jos työstä löytyy jonkin verran joustoa.

Riippuu tietysti hieman tekniikan alasta, jota opiskelet, miten töitä löytyy. Yleisesti ottaen insinööreille löytyy kyllä ihan hyvin töitä eikä sun ikä mikään este ole. Varsinkin, jos sulla on samalta alalta aiempaa kokemusta sieltä sorvin ääreltä, niin sehän on vain plussaa. Rohkeasti vaan opiskelemaan! Se on paljon antoisampaa tässä vaiheessa, kun olet jo nähnyt työelämää kuin suoraan lukion jälkeen.

Paha sanoa. Valmistuin itse 29-vuotiaana ja jäin ilman töitä. Kokeilisin kuitenkin, koska muuten tuo jää painamaan mieltä.

Opintovapaa ja aikuiskoulutustukea, loput työn ohessa.

Tottakai kannattaa. Töitä, opintotuki, aikuiskoulutustuki, tttuki. Nykyään normaalia että ihmiset kouluttautuu.

Kannattaa ehdottomasti. Alan käytännön kokemus on plussaa ja töitänsaa varmasti harjoittelun kautta. Se on myös omasta ahkeruudesta ja aktiivisuudesta kiinni. Suosittelen.

Sinne vaan. Kyllä insinööreille töitä riittää. Töillä ne opinnot voi myös rahoittaa. Jos ei muuta, tt-tuella sitten.

En ymmärrä, mikä siinä voisi olla ongelma. Ei  valmistumisen jälkeen varmaan huonommin työllisty kuin ennen sitä.

Oman kokemukseni perusteella 45-vuotias vastavalmistunut maisteri menestyy paljon paremmin työmarkkinoilla kuin 25 vuotta sitten valmistunut, pitkään eri alan töitä tehnyt ja vielä pitempään työttömänä ollut opistoinsinööri. Valmistuin siis ensimmäiseen ammattiin ennen ammattikorkeakouluja.

Ihan normaalilla opintotuella rahoitin, mutta onneksi oli välillä työpätkiä.

Mä opiskelen ensimmäistä vuotta sähköinsinööriksi monimuoto-opintoina ja aloitin opinnot 34-vuotiaana. Mulla ei ollut mitään kokemusta teknisestä alasta, mutta opinnot menee ihan hyvin. Opinnot ovat iltaisin, joten kokoaikainen päivätyö onnistuu. Suurin ongelma on jaksaminen, koska opinnoissa menestyminen vaatii reipasta opiskelua. Tosin mun lukion päättötodistuksen pitkän matikan ja fysiikan arvosanat oli molemmat vitonen, joten ehkä sulla on paremmin muistissa noi jutut.

Koska olen vasta opiskelija, en osaa sanoa työllistymisestä mitään. Olen kuitenkin ajatellut, että voisin etsiä sähköasentajan oppisopimuspaikkaa, jotta saisin jotain käytännönkokemusta.

Voin kyllä suositella monimuoto-opintoja ja sanoa, ettet olisi siellä varmaan edes vanhin. Näissä on aika paljon ryhmätöitä ja esitelmiä, mutta ne on menneet ihan hyvin, koska opiskelijat ovat aikuisia ja heillä on jo kokemusta työelämästä ja ryhmätyöskentelystä.

Minä valmistuin insinööriksi amkista 42-vuotiaana. Olin koulutusta vastaavassa työssä jo puoli vuotta ennen valmistumistani. Samassa paikassa olen edelleen.

Ei todellakaan ole tuhoon tuomittu ajatus. Itse olen 44v kun tulen valmistumaan insinööriksi amk:sta ja motivaatiota riittää kun ala on sellainen josta on aidosti kiinnostunut.