Pelottaa jo sukulaisen kuolema kuinka pahasti tulen ottamaan

Yhteen äitini kanssa. Kyseessä äidin isä joka menehtymässä piakkoin aivokasvaimeen. Hirveä syksy ollut takana ja tuntunut kuin olisi ollu jossain loukussa.

Ei pääse karkuun mihinkään tilannetta. Mulla ei ole tähän ihmiseen tunnesidettä ja olen päässyt suht helpolla. Mutta äitini on räyhännyt mulle useamman kerran ja valmiiksi jännittää minkälaista meidän yhteiselo tulee olemaan kun ei enää ole tuota joka on nyt sairaalassa.

Ymmärrän että menetys on hirveää mutta olisi kai tärkeää perheen pysyä hyvissä väleissä ilman riitaa. Olen hingunnut Kanarialle ja sinne muutan kun korona tilanne helpottuu, kaipaan vähän etäisyyttä tähän nykyhetkeen kun tuntuu että happi loppuu samoissa ympyröissä. Ja aion lähteä yksin todennäköisesti kun haluaisin elää omanlaista elämää.