En tunne enää ystävääni

Ollaan oltu ystäviä lapsuudesta saakka, vuosikymmeniä siis. Viimeisen vuoden aikana ystävä on muuttunut täysin. Hän puhuu vain itsestään, ei kysy mitä minulle kuuluu. Pyytää apua multa ja olen ollut paljon apuna ja tukena hänen muuttuvissa tilanteissaan. Kuunnellut, kuunnellut ja kuunnellut. Joka päivä hän soittaa ja joko kaataa paskasangon tai kehuu itseään maasta taivaisiin. Mä en tiedä mitä tekisin. Tiedän että hän käy läpi kriisiä joten en ole halunnut kuormittaa häntä lisää omien mmielipiteitteni kertomisella. Mieli tekisi kyllä kertoa hänelle mitä ajattelen. En tunne häntä enää sellaisena ystävänä kuin ennen, en osaa olla hänen seurassa, en edes kertoa hänelle asioitani koska koen ettei hän kuuntele tai ole läsnä. En saa tilaa häneltä. Koen että ystävyys ei ole vastavuoroista. Mitä tekisitte? Kokemuksia?