Mieheni rakastaa edesmennyttä naisystäväänsä, nyt sain selville rakkauden olevan yhä syvää

Tutustuimme rippileirillä ja jäätiin isoisiksi molemmat tahoillamme ja oltiin seurakunnan touhuissa sillain mukana miten nuoret. Mies oli hyvin suosittu nuori ja kiva yleensä kaikille ja semmoinen että kaikki tykkäsi siitä, minäkin. Mutta en siis sillain edes että oisi koskaan ajatellut mitään varsinaisesti, senkin takia että mies alkoi 16- vuotiaana seurustella varsinaisen kauneuskuningattaren kanssa joka sitten tuli miehen mukana seurakuntaankin ja osoittautui aivan huipputyypiksi. Oltiin jotain parikymppisiksi asti aika paljon aina tekemisissä, jos ei ihan päivittäin niin viikoittain. Sitten mies ja tuo kaunis ja mukava nainen lähtivät toisee maahan. Siis jo silloin nuorena aloin itsekkin seurustella ja vaikka olin ihastunut jo silloin tuohon mieheen niin oli ihan oma elämä, menin yhteen opiskelukaverin kanssa yms.
Yli kolmikymppisinä satuttiin näkemään miehen kanssa uimarannalla vanhassa kotikaupungissa ja minulle tuli sen jälkeen äkkiä ero ja mentiin yhteen tämä miehen kanssa. Tiesin heti kun tavattiin että hänellä tulee olemaan aina surua mutta silti meilläkin oli rakkautta heti, ajattelin. He olivat asuneet kaukana ja mies oli kerran ollut omassa työssään kun hänen naisensa oli soittanut ja kertonut tulevansa käymään hänen työpaikallaan ja kun työ oli suoraan sanottuna kummallista niin ei ollut tavallista että joku tulee käymään, edes tyttöystävä, he eivät olleet ehtineet naimisiin, jo silloin nuorina olivat niin vetävä pari että en edes kyllä ihmetellyt, ei kai tarvinnut.

No, loppu lyhyemmin. Nainen ei koskaan tullut paikalle, onnettomuus. Mies muutti toiseen maahan ja oli sitten lomalla kun tavattiin. Silloin siitä oli kymmenisen vuotta onnettomuudesta. Meillä on ollut hyvää aikaa jo pitkään, yli 10 vuotta. Tänään puhdistin miehen vanhaa matkalaukkua niin siellä oli paperi ja tyhmyyttäni aloin lukemaan vaikka näin että oli kirje. Se oli kirje jota ei ollut lähetetty ja se oli miehen ystävälle jo sieltä seurakuta- ajoilta. Mies kirjoitti siinä entisestä vaimostaan että olivat toivoneet lasta ja mies oli sinä onnettomuuspäivänä saanut omalta työkaveriltaan Etelä-afkasta tuodun timantin jolla aikoi kosia sinä päivänä vaimoaan kosia. Vaimo oli soittanut, kirjeen mukaan ja mies oli mennyt odottamaan. Nainen ei siis saapunut. Mies kirjoitti että naisella oli ollut sormus mukanaan ja toinen jo valmiiksi omassa sormessaan ja nainen oli ollut raskaana, tyttölapsi, mies kirjoitti. Voiko tuollaista rakkautta sitten unohtaa ensin ollaan vaikka kuinka kauan yhdessä ja kihlajaisetkin tuollaiset vaikka päättyivätkin huonosti.
Mies kirjoitti siinä että hä ei aina tiedä missä hän elää kun välillä tuntuu että hän ajattelee sille naiselle ja hänen vuokseen ja miettii pikkuista että missä he ovat. Näen siitä tekstistä että päättyy sillain hankalasti kesken ja ehkä siinä olisi ollut jotain lohdullisempaa minusta lopussa. Luultavasti tuo kirje on samassa taskussa olleen kuitin mukaan kirjoitettu kun oltiin oltu nelisen vuotta yhdessä, nyt jo yli tuplasti, kuitti ei välttämättä ole samalta ajalta kun mies on aina matkustanut paljon.
Kannttaisiko ottaa asia puheeksi. Oikein hävettää kun sain vähän sellaisen käsityksen (ehkä turhaan mutta heitin lapun jo jokeen) että hän jotenkin myhäillen kertoo "vaimolleen" mielessään asioita jopa minusta, että mikä minun osuuteni on tässä ajassa ja ehkä iäsyydessäkin jos ne paratiisin porteilla sitten kapsahtaa rakastuneina toistensa kaulaan ja minut passitetaan helvettiin kun olen menehtyneelle ystävälle mustasukkainen. Pieni loppukevennys, toivottavasti joku ymmärtää!