Ajattelin ensin mitätöidä ja suostua sovitella väkivaltaisen miehen tekoja. Tarvitsen herättelyä.

Tämä on ollut järkyttävä tunteiden vuoristorata sitten alusta alkaen.
Kamalaa!

Mies (eli ex) oli väkivaltainen, esimerkiksi henkisesti lähes päivittäin.
Koko olemus hänellä on todella röyhkeä suurimmalta osalta.
Vaikutti ensin vain hyvällä itsetunnolla varustetulta kivalta mieheltä mutta totuus olikin toinen.
Kadotin todellisuudentajuni ja päähäni pompsahti vaaleanpunaiset lasit.
En enää ole erottanut oikeaa ja väärää tekoa sitten miehen ja minun tapaamisen jälkeen.

Elämästä tuli ihmeellistä ja kuormittavaa.
Ensin alistamista, huutoa, haukkumista, vähättelyä ja sitten fyysistä väkivaltaa.
Runsaasti päihteitä valitettavasti myös.
Menin alamäkeen kyllä niin vauhtia että en edes itse tajunnut mitä elämässäni tapahtuu.

Olen käynyt läpi mielestäni tapahtumia mutta en pysty sisäistämään asioita kunnolla. En pysty muistamaan tai kokemaan sitä muistissani jotenkin pahaksi teoksi vaan ajattelen, että asiat johti myös minun takiani kaikkeen siihen mitä tapahtui. Että olen myös syyllinen.
Ehkä olen jo alkanut ymmärtämään, ettei se ole totta.
Ei väkivalta voinut olla syytäni, yritin todella kaikkeni suhteen eteen. Aivan liikaa.

Ero oli väistämätön pahenevien riitojen jälkeen ja soitettuani poliisit kun en enää jaksanut yksin kohdata kaikkea. Halusin apua ja teoille nimen sekä peloilleni tukea.
En silti päässyt miehestä eroon, tunteet heitelleet eron jälkeen ja olen kuullut hänestä paljon, nähnytkin ja olemme liian hyvissä väleissä olleet.
En edes tiedä miksi.

En vain enää tahdo, tunnen olevani manipuloitu enkä ole oma itseni.

En halua sovitella, perua puheitani, en halua pelätä hänen itsari aikeitaan tai muuta uhkailua, en halua vääristää itseäni tai tunteitani kun me lähisuhdeväkivaltaa käsittelemme.

Onneksi minua ymmärretään viranomaisten puolelta vaikka asioita melko ympäripyöreästi ilmaisin kertoessani, etten jaksa oikeuteen asti enkä jaksa kohdata tätä kaikkea.
Osasivat kuitenkin kysyä oikeat kysymykset avautuakseni ja pystyäkseni myöntämään itsellenikin, että mies ehkä pitäisi saada teoistaan vastuuseen vaikka minua painostettaisiin.

Antakaa ajatuksilleni tukea ja selkeyttä.
Jos olisin oma itseni niin vaatisin miestä korvaamaan ehkä mahdollisen tulevan terapian myös. En vain tiedä kuinka pitkälle tässä viitsii mennä ja toisinaan haluan vain lakaista kaiken ns. maton alle ja hoitaa tämän helposti kaikkien kannalta, kenenkään kärsimättä vaikka itse kärsin.