Työharjoittelu ja sosiaalikrapula

Olen opiskelija ja olen parhaillaan työssäoppimisjaksolla hyvin ihmisläheisessä työssä. Pidän ihmisistä ja harjoittelupaikastani kovasti, mutta vapaa-aikana en enää päivän jälkeen jaksa tehdä yhtään mitään.
Harmittaa, kun en jaksa soitella tai viestitellä kavereiden kanssa saati sitten tavata kasvotusten.
Kärsin migreenistä ja aistiyliherkkyyksistä joten vapaa-aikana tarvitsen todella paljon lepoa ja yksinoloa.
Minusta kuitenkin tuntuu, etteivät ystäväni ymmärrä tätä enkä haluaisi mitenkään loukata ketään, olen vain sosiaalisesti todella uupunut.
Miten olette toimineet vastaavanlaisissa tilanteissa ja ovatko ihmissuhteet kärsineet?