Mitä näistä voisit syödä kertalaakista?
* litran kermajäätelöä?
* 300 g irtokarkkeja?
* 250 g sipsejä?
* 250 g suklaata?
* paketillisen keksejä?
* 1/2 vaalean leivän lisukkeiden kera?
* 1/2 pellillisen marjapiirakkaa?
Itse olen diagnosoimaton syömishäiriöinen ja lohtusyöjä, ahmin mutten oksenna. Näistä mikä tahansa menisi välipalana, paitsi irtokarkit, joista en onneksi välitä. Suosikkini olisi sipsipussi tai suklaa. Ja mitat olivat 171/81.
Kommentit (18)
suklaasta tykkään kyllä, mutta en pysty syömään kuin muutaman palan kerralla. Kyllähän noista mikä tahansa maistuisi, mutta ei kyllä tuollaiset määrät...
Karkit söisin päivässä, mutta en yhdeltä istumalta.
irtokarkit
sipsit
suklaat
keksipaketin
leivän lisukkeineen
nuo kaikki on monesti alas menny. mutta siis yks vaihtoehto kerralla, ei kaikkia yhtä aikaa :D 183/68 on mitat
kaikkea voisin syödä, mutta en noin paljon kerralla... no suklaalevy ehkä menisi, mutta en ole koskaan kehdannut koittaa. :D
mitat 161/49
Mutta niissäkin pitäisi olla paljon vaihtelua. Suklaata en ihan isoa levyllistä saa enää menemään kerralla, sipseistä en edes tykkää enkä enää kekseistäkään. Vaalea leipä on ihanaa oikeilla täytteillä mutta semi-karppaan eli jätän väliin tuollaiset.
Ap, halaus sinulle. Olen itsekin lohtusyöjä, ahmimishäiriöinen ilman diagnoosia. En oksenna koskaan mutta nyt on menossa uusi kausi jolloin syön huomattavasti vähemmän ja yritän saada ylipainostani pois monta kiloa. Tuo saattaa kuulostaa terveeltä, mutta tosiasiassa kyttään jokaista suupalaani :(.
mutta ehkä irtokarkkeja saisin väkipakolla ton verran syötyä tai puolikkaan vaalean leivän lisukkeineen, jos yhtään olis nälkä.
Jäätelöä en pystyis missään nimessä syömään noin paljoa, puolen litran kohdalla jo tulis oksennus :S
Jos en mä koko päivänä olisi syönyt mitään, niin kyllä mä sen söisin puolikkaan leivänkin, tosin en ehkä lisukkeineen. Tosin en oikein tiedä miksi olisin ollut syömättä koko päivän.
nelonen
joskus nuorempana esim suklaalevy tai karkit menny helposti. Toisaalta nykyään en voi syödä oikein mitään, kun heti alkaa laskuri päässä raksuttamaan, että paljonko tässä satsissa on kaloreita ja p+aljon se on päiväannoksesta. joten loppujen lopuks mitään noista ehkä ei tulis syötyä tai ainakin morkkis ois kamala.
Syön herkkuja iloon, suruun, väsymykseen, pirteänä, yksin, seurassa ja av:lla surffaillessa :) Niin ja mitat 172/71, muutama kilo katoaa heti jos jätän järjettömän herkuttelun pois. Vaan kun se on niin kivaa :)
muita pystyisin syömään ehkä puolet noista määristä, mutta hyvä marjapiirakka ei aiheuta öllöä oloa :)
Millainen määrä muuten tuo on sipsiä, ts. paljon isot pussit painaa? Meille ostetaan vaan niitä minupusseja (75 g) enkä yleensä sellaistakaan syö kerralla, ehkä päivän aikana menee sellainen määrä.
Irtokarkit menis kyllä lähelle; varmaan 200 g on parhaimmillaan uponnut mun naamaan. Pitäs olla lemppareitani... siis mustia veneitä, susupaloja, marmeladia, salmiakkisammakoita, toffeepalloja... lurps :D
Olen bulimikko, ahmin, oksennan, paastoan. Ikuinen kierre. En voi pitää kotona _mitään_ herkkuja, en edes sokeria tai jauhoja, yksikin karkki aiheuttaa ahmimishimon. Pussillinen karkkia sujahtaa suuhun samantien, perään suklaalevy ja sitten ehkä leivät tai mitä nyt ikinä kaapista löytyy... :-(
* 300 g irtokarkkeja?
* paketillisen keksejä?
* 1/2 vaalean leivän lisukkeiden kera?
jos yksi pitäis valita ja sitten esim. makeen päälle vähän suolaista :D Mitat on sitäluokkaa etten viitsi edes tähän laittaa. Tosin en tuollaisiamääriä vetele koska paino pysyy kivasti vähän vähemmälläkin. En ole ikinä oksentanut syömisestä eikä minulla ole todettu syömishäiriöitä.
t: toinen ahmimishäiriöinen, mitat 168/77
Makea ei todellakaan. En välitä yhtään, en vois syödä noin paljoa edes väkisin.
Mitat 162/56.
suklaa on ainoa, mikä mulle on aiheuttanu kuvotusta raskausaikana ja siis pelkkä haju riitti..
itselleni luvan, niin en söisi. En haluaisi.
Ennen olisin syönyt ehkä paketillisen keksejä ja puolikkaan pellillisen marjapiirakkaa, vaikken ihan noin hurjiin päässyt silloinkaan.
Nyt pysyy keksipaketti koskemattomana kaapissa, ja minä syvästi ihmettelen, mitä minulle oikein on tapahtunut...