Koen hymyilevät kuvat luotaantyöntävinä, vaikka tutkimusten mukaan niistä pitäisi tulla hyvä olo. Muita?

Ihan samat fiilikset, että asiakaspalvelussa pakollinen hymyily on todella raskasta pidemmän päälle.

Muutenkin tämä nykyinen "amerikan pepsodenttihymy" -muoti on mielestäni aika erikoista. Kaikki muut nisäkkäät esittelee hampaitaan ihan eri tarkoituksessa... Jos katsomme vanhoja veistoksia ja maalauksia, KUKAAN ei hymyile niin että hampaat näkyy. Hammashymy taisi tulla muotiin joskus Marilyn Monroen aikoihin, muistaako kukaan nähneensä vaikka Greta Garbon hampaita? Vivien Leighn? Olivia de Havilandin? 

-ap-

olet oikeassa, itse olen inhonnut esim tv-kanavien mainoksia, kaikilla on niin hauskaa ja hymyt ovat hymyjen irvikuvia. monesti näkee jopa hymyn siis sen irvistyksen loppuvan hieman liian aikaisin.

Mukavalta ja ystävälliseltä voi näyttää muutenkin.

Sama juttu. Erityisesti mainoskuvissa hymyt on häiritseviä. Luonnollisessa tilanteessa otettu hymykuva ei häiritse, esimerkiksi urheilijat onnistuneen suorituksens jälkeen.

Toivottavasti yletön suu levällään otettu myyntitarkoituksessa naamalle vedetty tekohymy menee pian pois muodista.

Leila Koo kirjoitti:

Sama juttu. Erityisesti mainoskuvissa hymyt on häiritseviä. Luonnollisessa tilanteessa otettu hymykuva ei häiritse, esimerkiksi urheilijat onnistuneen suorituksens jälkeen.

Toivottavasti yletön suu levällään otettu myyntitarkoituksessa naamalle vedetty tekohymy menee pian pois muodista.

Mainitsemasi urheilijaesimerkki on minusta hiukan eri asia. Silloin ne hymyilee joka solullaan ja sen näkee kyllä kuvasta.

Mutta missit, mallit, laulajat, jopa poliitikot joilla ei ole takana voittoisaa suoritusta ja jotka hymyilevät vain viestiäkseen jeesus yksin tietää mitä -ei. Kaikkein pahimpia on jotkut fitness-kisaajat, jotka loppuun saakka rääkättynä pinnistelevät lavalla posetuksiaan ja vielä vääntävät sen kauhean hymyksi kutsutun tuskaisen irvistyksen naamalleen.

Itse en ymmärrä, miten sellainen hymy edes saadaan aikaan. Minun hampaani näkyvät kun nauran; jos hymyilen, ne eivät näy.

-ap-

Tekohymy ärsyttää jos muu ilme on ristiriidassa suun kanssa. Hymyn tulisi olla seurausta luonnollisesta hauskasta tilanteesta tai muuten on parempi olla mielentilansa näköinen. Olisi aika siirtyä vakavailmeisempiin todenmukaisempiin kuviin.

Ap, yhdistät hammashymyn siis alitajuisesti teennäisyyteen. Silloin on ymmärrettävää, että hammashymy puistattaa. Aidot hymyt varmastikin piristävät ihmisiä alitajuisesti, mutta siinä on todellakin menty överiksi, että kulttuurissamme usein kannustetaan esittämään iloista ja tekohymyilemään silloinkin kun ei oikeasti hymyilytä. Se on meidän kulttuurissa tietyllä tapaa hieman myrkyllinen piirre (jos siis ajatellaan että autenttisuus on terveellisin tapa elää ihmiselle), vaikka onkin toisaalta myös ymmärrettävää miksi erityisesti brändäyksessä ja markkinoinnissa halutaan luoda niitä positiivisia ja piristäviä mielikuvia vaikka väkisin. Toisilla hammashymy tulee enemmän luonnostaan kuin toisilla, toiset myös opettelevat tarkoituksella hampaattoman hymyn esim. "huonojen" hampaiden häpeän vuoksi. Tuosta olen myös täysin samaa mieltä, että asiakaspalvelijan on erittäin raskasta hymyillä väkisin kun se ei ole ainut tapa olla helposti lähestyttävä, vaikka siihen tuolla varmasti pyritään että estetään "murjottava" yleisvaikutelma. Jenkeistähän se teennäisyys tänne valuu, kun imemme vaikutteet työelämään sieltä.

Jos taas myös aito hymyily ärsyttää tai puistattaa, voi kyseessä joskus olla jokin oma tunnelukko (sori, kirosana ilmeisesti tällä palstalla :D) jos vaikka on alitajuisesti katkera siitä että muut elävät iloisina ja itse ei pysty hymyilemään eikä osaa itse ilmaista iloa yhtä vapaasti. Olen kuitenkin ymmärtänyt että esim. Ranskassa paljon hymyilevää ihmistä katsotaan useammin kuin hölmöä, että miksi turhaan itseksesi virnuilet. Siellä on niin paljon tärkeämpää olla kaikessa itseilmaisussa hillitty, niin kuin oli ehkä Suomessakin enemmän ennen Jenkeiltä opittuja tapoja ja vaikutteita. Nämä on näitä kulttuurieroja.

Kannattaa muuten lukea enemmän tuosta, että miksi Jenkkeihin on muodostunut sellainen ylipirteä vuorovaikutuksen kulttuuri. Teennäisille hymyille ja small talkillekin on selityksensä. Linkkaan jos löydän lähteen, en enää muista mistä sivulta kyseisen artikkelin löysin.

Mulle tulee ihan oikeasti aidosta hymystä hyvä mieli, mutta ei todellakaan noista feikkihymyistä saati jostain vahingoniloisesta tai ilkeästä hymystä. Niitäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Ap, yhdistät hammashymyn siis alitajuisesti teennäisyyteen. Silloin on ymmärrettävää, että hammashymy puistattaa. Aidot hymyt varmastikin piristävät ihmisiä alitajuisesti, mutta siinä on todellakin menty överiksi, että kulttuurissamme usein kannustetaan esittämään iloista ja tekohymyilemään silloinkin kun ei oikeasti hymyilytä. Se on meidän kulttuurissa tietyllä tapaa hieman myrkyllinen piirre (jos siis ajatellaan että autenttisuus on terveellisin tapa elää ihmiselle), vaikka onkin toisaalta myös ymmärrettävää miksi erityisesti brändäyksessä ja markkinoinnissa halutaan luoda niitä positiivisia ja piristäviä mielikuvia vaikka väkisin. Toisilla hammashymy tulee enemmän luonnostaan kuin toisilla, toiset myös opettelevat tarkoituksella hampaattoman hymyn esim. "huonojen" hampaiden häpeän vuoksi. Tuosta olen myös täysin samaa mieltä, että asiakaspalvelijan on erittäin raskasta hymyillä väkisin kun se ei ole ainut tapa olla helposti lähestyttävä, vaikka siihen tuolla varmasti pyritään että estetään "murjottava" yleisvaikutelma. Jenkeistähän se teennäisyys tänne valuu, kun imemme vaikutteet työelämään sieltä.

Jos taas myös aito hymyily ärsyttää tai puistattaa, voi kyseessä joskus olla jokin oma tunnelukko (sori, kirosana ilmeisesti tällä palstalla :D) jos vaikka on alitajuisesti katkera siitä että muut elävät iloisina ja itse ei pysty hymyilemään eikä osaa itse ilmaista iloa yhtä vapaasti. Olen kuitenkin ymmärtänyt että esim. Ranskassa paljon hymyilevää ihmistä katsotaan useammin kuin hölmöä, että miksi turhaan itseksesi virnuilet. Siellä on niin paljon tärkeämpää olla kaikessa itseilmaisussa hillitty, niin kuin oli ehkä Suomessakin enemmän ennen Jenkeiltä opittuja tapoja ja vaikutteita. Nämä on näitä kulttuurieroja.

Kannattaa muuten lukea enemmän tuosta, että miksi Jenkkeihin on muodostunut sellainen ylipirteä vuorovaikutuksen kulttuuri. Teennäisille hymyille ja small talkillekin on selityksensä. Linkkaan jos löydän lähteen, en enää muista mistä sivulta kyseisen artikkelin löysin.

Kiitos hyvästä kommentista! Jäin oikein miettimään missä tilanteissa oletetusti aito hymy ärsyttää minua. Jos juttelen jonkun kanssa ja toinen hymyilee siksi, että on hymyileväinen ihminen, se on ihan okei. Mutta aika usein koen että se hymy on yritys ottaa minuun kontaktia, ja SE käy hermoilleni. Että ihmiset ovat koko ajan ottamassa kontaktia ja tunkemassa iholle.

-ap-

Olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa.

Minua ärsyttää se, että kun kamera tulee näkyviin, ihmisten naama vetäytyy virneeseen. Tekovirnistely on toki hieman siedettävämpää kuin huulet töröllään ja silmät puolitangossa poseeraaminen. Kännykkäkamerasukupolvesta on vaikea tehdä esimerkiksi katoamisilmoituksia, kun normaali ilme ei ole koskaan osunut valokuvaan.

Toivottavasti Suomessa ei yleisty hiuksianostattava amerikkalainen tapa hymyillä ja puhua yhtaikaa. Kamalin näkemäni esimerkki on nuori nainen, joka kertoi haastattelijalle murhatuksi epäillyn sisarensa katoamisesta ja piti kasvoillaan leveän hymyn siihen saakka, kun mikrofoni siirtyi muualle. Samalla hetkellä hymy katosi ja kyyneleet tulivat esiin. Kammottavan kaksinaamaista touhua.

Itselläni hymy on herkässä, en tiedä miksi. Kun tapaan uusia ihmisiä, tervehdin jotakuta tms., hymyilen automaattisesti. Olen huomannut, että jotkut inhoaa sitä. Kai mä oon liian iloinen niiden makuun, mutta minkäs teet.

En kuitenkaan feikkihymyile. Olen ilmeikäs ja valitettavasti kasvojani pystyy yleensä helposti lukemaan, joten olen huono feikkaamaan. Aspa-ammatissa toki sitäkin täytyy tehdä, mutta se ei ole hymy vaan sellainen harjoiteltu neutraali aspa-ilme :D

Tunnistan heti kaltaiseni koko sielullaan hymyilevät ihmiset ja pidän heistä. Feikkihymyilijät ovat vastenmielisiä.