Olin hetken tuulen viemää

helsingissäkin tuulee ja Oulussa, Vaasa on aika vähätuulinen rantakaupungiksi mutta sanokaa mitä sanotte ja muistakaa että minä en väähätellyt noita muita rantakaupunkeja mutta sattuman oikusta ja historiankin karusti toteamana Raahe on tuulisista rantakaupunngeista tuulisin.
Raahen tuulialttiuden takana on otollinen sijainti jossa tuulet lähtevät jo norjan vuoristoista ja laskevat ruotsin kautta Perämeren aavimmalle kohdalle iskeäkseen vastarannalla Raaheen, pahimmillaan juuri museonrantaan Raahessa josta kuuluisat raahelaispurjelaivat joita pidettiin tuuliominaisuudeltaan parhaina, lähtivät aikoinaan kaikkialle maailmaan.
Olen pienikokoinen ja siksi altis tuulelle ja välttelen rantoja täällä raahessa tuulisella ilmalla, monesti pieni puhuri äityy hirmumyrskyksi ennenkui ehtii laivakissaa sanoa mutta tänään oli pakko palauttaa kirjoja kirjastoon. Mussutin autossa karkkia koska olin kuullut ja pikkuise jo parkkipaikalla kokenut että tuulee taas normaalia kovemmin, autokin heittelehti tuulessa. Kirjasto Raahessa on merta uhmaten melkein museolla, pahimmalla tuulirannalla. Siitä o pelkkää merta Uumajaan ja Luulajaan. Jätin takin autossa koska se on hieman liian iso ja altis tuulelle mutta äärimmäisen mukava, puristin kirjat rintaani vasten ja avasin oven. Pidin auton seinämistä kiinni mutta tuuli esti liikkumisen, jalkaa nostaessa vääjäämättä pyörähdin myötätuuleen.
Olisin voinut kontata. Laivalla olen kontannut monta kertaa, kerrankin olin aivan laivan takakannella ja laiva kääntyi ja jouduin tuulelle alttiiksi, silloin jo jalat erkani maasta mutta ehdin kontilleni, laivan ylin kansi oli ja syysmyrsky niinkuin nytkin.
Olen ollut isoissa myrskyissä myös maailmalla mutta jotenkin nuo perämeren myrskyt on puuskaisia ja oikein luonnon sellaista uhmaavaa terävyyttä uhkuvia.
Pahinta että olen asunut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Keskisuomessa tasaisella alangolla jossa ei tuullut koskaan, varmaan suomen tuulettominta seutua. Aina lapsena kun serkut tuli meille niin toivat pari kertaa leijoja ja muita kunnes uskoivat ettei meillä tuule. Eikä tuullut, tukka ei ollut koskaan mitenkään tuulesta sekaisin, Raahessa pitää myös hiusasiat mitoittaa tuulen mukana. Puutkin on täällä tuulten vänkkyröimiä.

Olen siis pienehkökokoinen nainen ja tämän kirjoituksen olisi pitänyt olla otsikkoa myöten toinen kun aioin kirjoittaa neutraalin vastauksen kysymykseen johon en oikein päivällä osannut vastata kun minulta tiedusteltiin miltä tuntuu olla noin pieni (kuin keijukainen!!!)