Haluaisin niin kovasti koiranpennun

Ryhdy lemmikkikummiksi. Katso Facebookin lemmikkikummi-ryhmä. Saisit oman kummikoiran ja omistaja maksaa koiran kulut. Meillä tällainen systeemi (meillä siis oma koira jolla kummi), toimii loistavasti.

Itse kärsin mielenterveysongelmista ja hankin koiran helpottamaan tilaani. Koiraan voi turvautua, hän ei arvostele eikä muutenkaan kysy mitään. Koiran kanssa käyn pihalla mitä en ikinä yksin tekisi. 

Itselläni on belgianpaimenkoira, erittäin suojeleva ja ihana sylikoira.

Koira on ihmisen paras ystävä ihan syystäkin. :)

Meillä on mäyräkoira, ihana suloisuus, joka ei tee pahaa kärpäsellekkään ja nukkua kuorsaa yönsä saman peiton alla aina jonkun perheenjäsenen kanssa. Josta löytyi puoli vuotta sitten sairaus, jonka hoitaminen tähän mennessä on maksanut meille 1800e ja loppua ei näy. Paria kolmea eri lääkettä 2-3krt/vrk, jotain joka toinen päivä, iho-ongelmiin voidetta, ruoka kalleinta mahdollista allergiaruokaa (79e/7kg:n pss).  Että kun on tässä lapsiperheen työssäkäyvänä äitinä pikkusen vaikea muistaa ja rahoittaa nämä kaikki kuviot, ihan hyvä, etät olet ymmärtänyt realiteetit noin hyvin.

Mulla on 2v kleinspitz. Naapuruston ihastuksen herättäjä. Täällä kukaan ei ennen ees vaivautunut moikkaamaan mua, mutta kun hankin koiran tullaan yhtäkkiä juttelemaan pihalla ja halutaan rapsutella koiraa.

Luonteeltaan erittäin leikkisä ja hellydenkipeä. Rakastaa massurapsuja. Itse asiassa kun toin pennun kotiin heti ensimmäisenä kellahti selälleen kerjäämään rapsuja ja mikään ei ole  muuttunut.

Oppii uusia käskyjä helposti. Lelujen nimet oppii myös heti kun saa uuden. Välillä turhankin fiksu ja pitää keksiä aivopähkinöitä. Yrittää myös kovin leikittää meidän kahta kissaa, mutta valitettavasti nää eri lajit leikkii aivan eri tavoin. Toinen kissoista kylläkin välillä intoutuu takaa-ajoon koiran kanssa (juoksevat vuoron perään toistensa perässä).

Itselläni on myös mt-ongelmia, mutta toisaalta en ole yksin vaan mulla on mies. Eläimet on silti mulle syy nousta aamuisin ja niiden kanssa touhuaminen kyllä piristää.

Koira olisi ihana, mutta samoista syistä kuin sinä en ole sellaista hankkinut.

Sen sijaan mulla on rescue- maakilpikonna. Toki alkuinvestointi voi olla isohko kun tarvii terraarion ja lämpö/UV-lampun jne, (mulla oli varastossa, kun joskus kauan sitten oli lisko) mutta muuten edullinen verrattuna koiraan.

Hän on varsin seurallinen, tulee oikein punkemaan päätä käteen ja ojentelee kaulaa, että sopis vähän rapsuttaa. (kaikki kilpparit ei toki välitä rapsutuksista) ja tykkään katsella kun hän köpsyttelee. Vie yksinäisyyden tunnetta ainakin minulta, kun on otus, josta huolehtia.

Ulkoilua ei kilppari kaipaa, mutta olen liikkunut enempi kun olen olen käynyt hänelle etsimässä sopivia kasveja joutomailta ruokavalion täydentäjäksi. On pitänyt opetella kasvejakin tunnistamaan, eli aktivoi aivosoluja :)

Täällä kans pentukuumeilija!

Mutta odottelen vielä syystä, etten edes tiedä missä maassa haluan asua - olen nyt koronapakolaisena äidin helmoissa Suomessa. Raha- ja mielenterveystilanne olisi ok, mutta haluan silti vakituisen työn ja vuokrasopimuksen. 

Äidillä on onneksi pötkylä rapsutettavana, itse haaveilen länsigöötanmaanpystykorvasta :)

Minä haluaisin kavereita, joilla olisi koiria tai kissoja, niin voisi nähdä eläimiä ja viettää aikaa niiden kanssa, mutta en pysty kyllä lemmikkiin sitoutumaan tällä hetkellä. 

Ja mä kissanpennun. Onneks äidin luo tulee semmonen täällä viikolla!<3

T: M26