Oletko sinäkin parisuhteessa aina se, joka joutuu joustamaan ja jolta viedään ne viimeisetkin tuhkat pesästä?

En oikein täysin ymmärrä. Eikö parisuhteeseen noin niin kuin lähtökohtaisesti ryhdytä siksi, että halutaan elämässä samoja asioita yhdessä? Ja eikö ole ihan viisautta erota, jos ei haluta samoja asioita?

Ehkä sitten olen itse se riistäjä, mutta näin olen asian itselleni selittänyt.

En todellakaan ole. Pari viimeistä vuotta on ollut omassa elämässä aika hehtisiä ja kyllä se on mies, joka on ollut siinä joustajan ja kuuntelijan roolissa. Olen tästä vasta äskettäin havahtunut ja tajunnut, etten voi pitää miehen loputonta joustoa itsestään selvyytenä.

Kuulostaa erikoiselta, mutta jos kerran tykkäät tuollaisesta, niin mikäs siinä. Jokainen tyylillään.

Olin kyllä. En aio enää olla parisuhteessa. Nautin liikaa itseni hemmottelusta. Käytän nykyään kuukaudessa enemmän itseeni kuin minulla oli varaa laittaa itseeni vuosien aikana parisuhteessa. Kaikki varat meni miehen pitämiseen onnellisena, itse kuljin rääsyissä ja hiukset leikkaamatta pihistellen ravinnosta, ihonhoidosta ja kaikesta, että iso porsas sai elää niin kuin huvitti.

Millä tavalla sinulta ap riistetään kaikki, jos parisuhde loppuu, vaikka olet omasta mielestäsi parisuhteessa hyväksikäytetty? Eikö ero ole silloin vapautus?

Sun pitäisi varmaan itse jotenkin vähän kasvaa ja vahvistua. Terapia?

Mulla on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia.

Se pitää kuitenkin oppia, että itsekin on vastuussa siitä, miten suhteessa voi. On pystyttävä asettamaan rajoja sille, millainen kohtelu ei käy ja kerrottava, mitä haluaa. Ei voi odottaa, että se toinen tekisi nämä asiat sinun puolestasi. Silloin olet perästävedettävä riippa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia.

Se pitää kuitenkin oppia, että itsekin on vastuussa siitä, miten suhteessa voi. On pystyttävä asettamaan rajoja sille, millainen kohtelu ei käy ja kerrottava, mitä haluaa. Ei voi odottaa, että se toinen tekisi nämä asiat sinun puolestasi. Silloin olet perästävedettävä riippa.

Tämä on kyllä totta ja pitää myös kestää se, että se suhde loppuu siihen kun toinen laittaa kaiken poikki huomatessaan, että ei voi siipeillä sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut vähän samantyyppisiä ongelmia.

Se pitää kuitenkin oppia, että itsekin on vastuussa siitä, miten suhteessa voi. On pystyttävä asettamaan rajoja sille, millainen kohtelu ei käy ja kerrottava, mitä haluaa. Ei voi odottaa, että se toinen tekisi nämä asiat sinun puolestasi. Silloin olet perästävedettävä riippa.

Monet ihmiset ovat myös niin itsekeskeisiä, ettei heidän kanssaan voi olla tervettä parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinulta ap riistetään kaikki, jos parisuhde loppuu, vaikka olet omasta mielestäsi parisuhteessa hyväksikäytetty? Eikö ero ole silloin vapautus?

Sovitaan tapaamisia kysymättä minulta ja yhtäkkiä sanotaan, että minun pitää ilmestyä paikkaan x. Käytetään hyväksi jo tapailuvaiheessa siihen saakka kunnes on saatu kaikki haluama ja lopulta ghoustataan. Samoin parisuhteessa. Tunteeni ovat aidot mutta mies on esittänyt ja haluaa erota kun on hyötynyt minusta saaden rahaa, työpaikan tai päästeen tiettyihin piireihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla sinulta ap riistetään kaikki, jos parisuhde loppuu, vaikka olet omasta mielestäsi parisuhteessa hyväksikäytetty? Eikö ero ole silloin vapautus?

Sovitaan tapaamisia kysymättä minulta ja yhtäkkiä sanotaan, että minun pitää ilmestyä paikkaan x. Käytetään hyväksi jo tapailuvaiheessa siihen saakka kunnes on saatu kaikki haluama ja lopulta ghoustataan. Samoin parisuhteessa. Tunteeni ovat aidot mutta mies on esittänyt ja haluaa erota kun on hyötynyt minusta saaden rahaa, työpaikan tai päästeen tiettyihin piireihin.

Älä suostu tuollaiseen.

Kannattaa myös miettiä, että mitä ne sinun tunteesi oikeasti olet. Oletko aidosti rakastunut hyväksikäyttäjään, vai olisi kyse läheisriippuvuudesta? Halusta saada hyväksyntää? 

Jos ottaa sellaisen kumppanin, jonka kanssa täytyy alusta saakka tehdä kompromisseja, niitä kompromisseja saa varautua tekemään sitten koko suhteen ajan, koska teiltä puuttuu perustason yhteensopivuus.

Kannattaa  jo lähtökohtaisesti valita kumppani, jonka kanssa kompromisseja, venymistä ja joustamista ei tarvita.

Minulla samaa vikaa päässä. Kannattaa työstää tuota omaa tunnepuolta. Se ei estä hyväksikäytön yritystä ja eroa, mutta pitää sut onnellisena. Et voi muuttaa hyväksikäyttäjää ja se ei ole sinun vika miten toinen käyttäytyy.

Googlaa läheisriippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos ottaa sellaisen kumppanin, jonka kanssa täytyy alusta saakka tehdä kompromisseja, niitä kompromisseja saa varautua tekemään sitten koko suhteen ajan, koska teiltä puuttuu perustason yhteensopivuus.

Kannattaa  jo lähtökohtaisesti valita kumppani, jonka kanssa kompromisseja, venymistä ja joustamista ei tarvita.

Ainakin tehdään kompromisseja kumpaankin suuntaan. Jos se on aina yksi ja sama henkilö suhteessa  kun tekee kompromissin niin se ei ole joustamista vaan manipulointia ja hyväksikäyttöä.

Ei kuullosta kovin terveeltä, jos parisuhteessa koksii olevansa aina se, joka "joutuu joustamaan ja jolta viedään viimeisetkin tuhkat pesästä". - Sinkkunakin voi olla oikein hyvä olla ja elää. Miksi ylipäätään asettua parisuhteeseen, jon on tunne, että on aina se, joka joustaa ja antaa..

Ei sinua kohdella väärin, sinua kohdellaan niin kuin annat kohdella ja osoitat, että haluat kohdeltavan.

Olisi outoa jos odottaisin, kuten 5-vuotiaat, että minulta kysytään, mitä haluan. Tai no 5-vuotiaat eivät välttämättä odota, mutta elleivät he saa haluamaansa, heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa.

Olen aikuinen ihminen ja suhde ei ole mieluinen, se päätetään.

Aloittajalle suosittelen: kasva aikuiseksi äläkä inise uhrina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ottaa sellaisen kumppanin, jonka kanssa täytyy alusta saakka tehdä kompromisseja, niitä kompromisseja saa varautua tekemään sitten koko suhteen ajan, koska teiltä puuttuu perustason yhteensopivuus.

Kannattaa  jo lähtökohtaisesti valita kumppani, jonka kanssa kompromisseja, venymistä ja joustamista ei tarvita.

Ainakin tehdään kompromisseja kumpaankin suuntaan. Jos se on aina yksi ja sama henkilö suhteessa  kun tekee kompromissin niin se ei ole joustamista vaan manipulointia ja hyväksikäyttöä.

Yhteensopivan kumppanin kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja missään lounaspaikan valintaa tärkeämmässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ottaa sellaisen kumppanin, jonka kanssa täytyy alusta saakka tehdä kompromisseja, niitä kompromisseja saa varautua tekemään sitten koko suhteen ajan, koska teiltä puuttuu perustason yhteensopivuus.

Kannattaa  jo lähtökohtaisesti valita kumppani, jonka kanssa kompromisseja, venymistä ja joustamista ei tarvita.

Ainakin tehdään kompromisseja kumpaankin suuntaan. Jos se on aina yksi ja sama henkilö suhteessa  kun tekee kompromissin niin se ei ole joustamista vaan manipulointia ja hyväksikäyttöä.

Yhteensopivan kumppanin kanssa ei tarvitse tehdä kompromisseja missään lounaspaikan valintaa tärkeämmässä asiassa.

Tämä pitäisi useamman ymmärtää.