Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa nyt, mikä niistä parisuhteista tekee niin vaikeita
12.10.2020 |
tai h...vttiä? Miksi se on niin vaikea pystytellä yhdessä jos kerran on aikoinaan yhteen päädytty? Väkivalta on tietenkin poissa laskuista, eli sen syyn ymmärrän.
Kommentit (19)
Valtataistelu.
Ja kun kumpikaan ei anna periksi omasta näkemyksestään eikä jousta milloinkaan, niin melko vaikeaksi menee yhteiselo pitemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea luonne, epäsovia pari, tunteiden muuttuminen jne. Etenkin jos parisuhteista on vähän/ei lainkaan kokemusta ei ole ihme jos homma ei mene putkeen. Tietysti huono itsetunto tai vääristynyt kuva parisuhteesta (esim lapsuudenperheessä luonnehäiriöinen vanhempi) vaikuttavat myös siihen mitä odottaa ja miten toimii.
Meillä puolison persoonallisuushäiriö ja sen myötä tuleva jäykkä, vaikea käyttäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puolison persoonallisuushäiriö ja sen myötä tuleva jäykkä, vaikea käyttäytyminen.
eikö sulla ollut tiedossa tuo persoonallisuushäiriö kun menitte yhteen?
Miksi pitäisi olla yhdessä, jos ei huvita?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puolison persoonallisuushäiriö ja sen myötä tuleva jäykkä, vaikea käyttäytyminen.
eikö sulla ollut tiedossa tuo persoonallisuushäiriö kun menitte yhteen?
No ei todellakaan ollut! Se diagnosoitiin tänä vuonna (olemme olleet yhdessä 20 vuotta), se on pahentunut iän myötä eikä ollut ollenkaan noin hankala nuorena.
Itsekkyys. Väärä kuvitelma vapaudesta. Yritetään muuttaa toista mieleiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos väkivalta jätetään pois laskuista niin en ole ollut sellaisessa suhteessa ikinä missä ei ole väkivaltaa aina jotenkin mukana. Ajatus on utopistinen suorastaan. Voiko muka olla parisuhdetta jossa sitä ei ole? Kyllä joku vähintään aina pettää, valehtelee tai nöyryyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No erilaiset tulevaisuudensuunnitelmat, erilaiset kiinnostuksenkohteet.. Ollaan seurusteltu 5,5 vuotta. Mies vaan pelaa pleikkarilla, nauraa joillekin videoille ja itse koen kasvaneeni sellaisesta yli. Viime aikoina on alkanut ärsyttämään, että toisella ei ole mitään päämäärää tai halua kehittää itseään. Mistään ei voi keskustella vakavasti. Lenkille saa pakottaa, ainoa yhteinen asia mitä keksii, on syömään meno. Nukkumaan mennään eri aikoihin ja tarvitseeko edes sanoa, että läheisyyttä meillä ei ole yhtään.
Toisaalta joo, kaikki on ihan ok, tasaisesti. Mutta kun se ei ole se, jota parisuhteelta haluan. Haluan esim. lapsia, mutta en koe, että haluaisin niitä nykyisen mieheni kanssa. Haluan läheisyyttä, pitkiä keskusteluja. Haluan tuntea olevani rakastettu. Haluan vaan jotain muuta. Olen 29 v. ja pakkohan se on edes kokeilla, onko sopivampaa kumppania minulle olemassa.
Ja se, että vaikka miehessäni ärsyttää moni piirre, niin toista ei voi muuttaa. Se pitää hyväksyä ja antaa hänellekin mahdollisuus etsiä sopivampi kumppani itselleen.
Mä olen miettinyt tässä lähiaikoina samaa vaikkakin eri näkökulmasta. Itseäni ihmetyttää siis se, että miksi niiden omien tunteiden näyttäminen ja kaikenlainen romanttisuus on jotenkin mahdotonta miehille? En ole itsekään siis mikään superlepertelijä, mutta kyllä minusta on ihanaa näyttää omat tunteensa ottamalla toista hetkeksi kädestä kiinni ja antaa vaikka pusu leffaa katsoessa, mutta tuntuu ihan siltä että miehille sellainen kylmäkiskoisuus on ihan kunnia-asia. Siis sellainen "tosimies ei puhu eikä pussaa"- asenne jossa kaikenlainen toisen huomioiminen ja "söpöily" on ihan poissa laskuista sekä sanojen että tekojen tasolla.
Itse kaipaisin sitä, että mies kaappaa kainaloon ja pussaa vaikka niskaan. Hipaisee ohimennen vaikka poskea tai tuo kaupasta lempparikahvia paketin. Siis samoja asioita joita itsekin teen. Ylipäätään haluaa viettää aikaa yhdessä ja tehdä muutakin kuin p*nna.. Tuntuu, että miehille jokainen kosketus on esileikki seksiin ja muuten nainen on kuin ilmaa.
Tässä asiassa ei edes vaihtaminen ole parantanut tilannetta vaan jo siinä alkuhuumassa huomaa ettei mies ole yhtään sen romanttisempi kuin aiemmatkaan.
N43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun alettiin seurustelemaan tein paljon toisen vuoksi ja jotenkin kuvittelin, että hän huomaisi sen ja jossain vaiheessa tekisi asioita vastapainoksi minun vuokseni. Nuori ja naiivi olin, sillä sen seurauksena huomasin vasta vuosia myöhemmin olevani vain itsestäänselvyys, jonka puolesta ei tarvitse tehdä mitään tai edes omia asioita enää hoitaa. Sitten kun nostin kädet pystyyn, enkä halunnut enää tehdä asioita toisen puolesta (koska en siitä mitään itselleni saanut katkeroitumista lukuunottamatta), alkoi toinen osapuoli riidellä siitä miten olen muuttunut. Yritän selittää mistä johtuu, mutta eihän mies halua mitään enää itsestään muuttaa, kun olen vuosia häntä passannut ja niin on hyvä ollut. En vain halua olla toiselle itsestäänselvyys, enkä passata enää ketään saamatta vastakaikua. Ero oli helpotus.
AP:n oma parisuhdestatus kiinnostaa. Jätetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
se kun akka vonkaa rahaa
Kommenttisi alapeukut tarkoittavat sitä, että naisella on oikeus miehen omaisuuteen.
Toisen osapuolen lisääntynyt alkoholin käyttö.
Alkoholismi ja kummallakin hylkäämisen pelko ja voimakas mustasukkaisuus luonteessa.
Rakastetaan ja riidellään rajusti. Vuorotellen kumpikin uhkaa lähteä.
Kumpikaan ei anna periksi, ei myöskään luovuta joten yhdessä edelleen.
Missä vaiheessa mielestäsi ollaan "yhteen päädytty"? Ensimmäisten treffien jälkeen? Kuukauden seurustelun jälkeen? Vuoden seurustelun jälkeen? Parin vuoden jälkeen kun ensihuuma on ohi? Seitsemän vuoden jälkeen?