Onko teidän lapsellanne kaveria, jonka luokse ei koskaan pääse kylään?

Miten olette toimineet, tai mitä ajattelette asiasta ylipäätään?

Omalla lapsellani on ystävä, joka asuu toisella puolella kaupunkia nykyään. Mutta silloinkin kun asui lähellä, heidän luo ei päässyt koskaan. Siis ei ikinä. Tyttö itse oli mielellään kylässä kavereillaan, ja tulee meille edelleen noin kerran kuussa viikonlopuksi. Hänellä ei ole koskaan mukana muuta kuin yksi vaihtovaatekerta, ja ehkä yöpaita ja hammasharja. Aina ei niitäkään. Rahaa hän ei saa koskaan mukaansa.

Hän on ollut meidän ja parin muun perheen mukana huvipuistossa ja trampolinparkissa sekä uimassa, ja nämä vanhempansa ovat aina kyllä maksaneet. Mutta koskaan heidän puoleltaan ei tarjouduta tekemään mitään tai viemään mihinkään. Koska tyttö on ihana ja lapselleni rakas, en usein ajattele asiaa. Mutta välillä sitä miettii, että mitä heidän päässään liikkuu? Miksi se on heistä ok, että lapsi ei koskaan voi tuoda kavereita omaan kotiinsa?