Olenko vainoharhainen kun haluaisin uuden ystävän, mutta epäilen että saattaisin törmätä johonkin vainoajaan

Elämän melskeessä on ystävät jääneet matkalle yksi kerrallaan. Nyt ei ole yhtään ystävää, jonka kanssa voisin keskustella niistä välillä eteen tulevista elämän ikävistäkin tilanteista. Niille ei niin läheisille kavereille niitä ei halua kertoa, kun ei oikein tiedä voiko luottaa siihen ettei asiat leviä eteenpäin. Esm. parisuhteen asiat jos tulee toista kautta puolison korviin voi käydä avioliiton päälle. Kävin kaveri.net sivuilla ja mietin vain että keneen näistä voi luottaa, ja tulin tulokseen että en tiedä. Kuka tahansa voi käyttää kuulemiaan asioita sinua vastaan jollain tavalla. Tästä varmaan selviääkin, että on tullut ihmissuhteissa (sekä ystävyys- että parisuhteissa) välillä kylmää kyytiä. Onko ainoa toivoni tulla itkemään tänne palstalle ongelmiani vai pitääkö mennä maksulliselle (psykologi). Siellä taas on ongelmana että ne tekee muistiinpanoja, enkä halua ongelmiani paperille. Jos taas käyt psykologilla, niin sitäkin voidaan käyttää jossain tilanteessa sinua vastaan. Ajattelin jo tarjota jollekin random vastaantulijalle rahaa siitä että lähtisi kahville ja kuuntelisi tunnin valituksiani, että saisin helpottaa oloani. Ehkä en sitten tarvitsekaan oikeaa ystävää (vastavuoroisuus), vaan maksullisen roska-astian omien ongelmieni purkamiseen? Elämäni on muuten hyvää, enkä ole varma olisinko valmis sitoutumaan kuuntelemaan toisen ihmisen mahdollisesti rankkojakin murheita ja ottamaan niitä kannettavakseni. Viimeinen ystävyyssuhteeni kaatui juuri tähän kun minua käytettiin roskasankona, mutta minun ongelmilleni ei sitten jäänytkään aikaa. Nyt kun tarkemmin ajattelen, niin taisi olla vaan hyväksikäyttösuhde sekin. Onko muilla samoja ongelmia? Miten olette ratkaisseet asian? Mielipiteitä?