Kumppani jätti masennuksen takia

Olen kumppanin kanssa taistellut hänen masennustaan vastaan n. 5kk ajan. Huomannut että hänellä todella vaikeaa ja hän on tuonut sen ilmikin. Olen yrittänyt olla tukena ja saada hänet uskomaan että olen vierellä oli fiilis mikä tahansa ja aina vetänyt kainaloon kun paha olo iskenyt.

Nyt hän ilmoitti että ei näe mitään tulevaisuutta, hän kyllä ilmaissut selkeästi tunteistaan kohtaani vaikka hän onkin valtavassa tunnelukossa. Emme ole pitkään seurustelleet ja siksi hän kovasti sitä mieltä että alun ei pitäisi olla tämmöistä vaikka tietää olevansa niin sanotusti sairas.

Olen itsekkin kärsinyt masennuksesta ja olen kärsinyt sitä entisessä pitkässä parisuhteessa ja tiedän mitä itse sillon kaipasin, mutta nykyinen ei nää sitä että yhdessä olo ja se että vieressä on tuki ja turva auttaisi mitään.

Hän on sanonut useaan kertaan että olen juuri sen kaltainen mistä hän on aina haaveillut ja olen kohdellut häntä todella hyvin mutta kokee raskaaksi kun hän ei pysty antamaan takaisin sitä mitä ansaitsisin. Tiedän että nyt pitää antaa hänelle tilaa mutta tuntuu jotenkin jäänkö odottamaan turhaan ja haaveilemaan että hän ymmärtäisi heittävän kaiken mitä haluaa ja mistä haaveilee hukkaan.

Jos olisimme teinejä olisi paljon helpompaa vain jatkaa elämää jne. Nyt vain ensimmäistä kertaa tuntui että oikeasti löytänyt vierelleen upean naisen ja semmoisen mistä itsekkin haaveillut.

Tuntuu vain että kumppani yrittää keksiä tekosyitä miksi juttu ei voisi toimia ja hän on tämän osittain myöntänytkin tässä viimisen parin viikon aikana.

Ehkä täällä on joku joka elänyt masentuneen kumppanin kanssa jolla olisi jotain neuvoja antaa??

Tein kyllä vielä hänelle selväksi niin puhelimessa ja viestillä mitä hänestä ajattelen ja kerroin kehuja mitä mieltä olen.