Lue keskustelun säännöt.
Muita ystäväpiirin ulkopuolelle jääneitä?
Ulkopuolinen
03.09.2020 |
Kolmekymmentä kolkuttelee jo kummasti ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut olevani yhä enemmän ja enemmän yksin. Tai en yksin, vaan ennemmin ulkopuolella kaikesta vanhan ystäväpiirin toiminnasta. Tietysti viime aikaiset ystävien elämänmuutokset eroineen, uusine kumppanineen ja lapsensaantineen ovat muovanneet myös ystävyyssuhteiden dynamiikkaa.
Eikö vapaaehtoisesti lapseton pitkässä suhteessa eläjä kuulu vain joukkoon? Vai mikä mättää? En koe olevani mikään kummajainen, vaan perussosiaalinen, muut huomioiva ja uusiin ihmisiin avoimesti tutustuva ihminen. Silti tätä nykyä aina ystävättärien lomareissujen, illanviettojen ja juhlien ulkopuolella. Erityisesti kaikkiin nuoruudessa muovautuneen ystäväpiirin jäseniin olen yrittänyt ylläpitää hyviä ja lämpimiä välejä, sopia näkemisiä ja yhteistä tekemistä, johon kaikki ovat kutsuttuja. Kuitenkin itse huomaan vastavuoroisesti jääväni lähes aina kutsutta. Ne muutamat kerrat, kun olen yrittänyt aiheen ottaa puheeksi ja kertonut toivovani päästä mukaan, vastaukset ovat tyyliin "hyvä, että ymmärrät, ettei se johdu susta","ei me tarkoituksella" tai "ei vaan tajuttu sua pyytää kans", eikä takeltelevaa keskustelua saa vietyä tästä eteenpäin.
Mikä neuvoksi? En kai voi olla ainoa laatuaan, löytyykö muita samanlaisen tarinan omaavia?
Kommentit (3)
tarviit uusia kavereita, joitain joilla ei ole mammahormonit aivojen tilalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama juttu. Vanhaan kaveripiiriin saa pidettyä yhteyttä, jos itse järjestää kaiken ja matkustaa sinne, missä valtaosa asuu. (Ei kyse pitkistä matkoista.)
Kukaan ei koskaan kutsu vastavuoroisesti, ja jos ovat muilla asioilla omassa kotikaupungissani, eivät koskaan ota yhteyttä, ehdota tapaamisia tmv., vaikka selkeästi vapaatakin aikaa olisi.
Parempihan se olisi olla tyrkyttämättä itseään yhtään, mutta joskus oikeasti kaipaa juttuseuraa:( Ja porukka on livenä mukavaa ja kaikilla on ihan hauskaa, ei hiljaisia hetkiä ja usein tapaamiset venyvät sillä tavalla, että siirrellään junalippuja myöhempään junaan jne. Eli ei pitäisi olla siitä kyse, että heillä on ihan kamalaa seurassa.
On, moniakin, joille on käynyt noin. Sitten jatketaan elämää ja etsitään uusia ystäviä.