Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa positiivisia asioita lasten hankkimisesta yli 30 vuotiaana
27.08.2020 |
Otsikossa kysymys jo tulikin. Eli te jotka olette saaneet lapsenne 30-40 ikävuoden välillä (tai vielä myöhemminkin), kertokaa positiivisia asioita lasten saamisesta tuossa iässä. Voit toki kertoa vaikka oletkin lapseton. Täytän tänä vuonna 29 eivätkä lapset ole suunnitelmissa vielä muutamaan vuoteen, mikä on kyllä ihan tietoinen valinta mutta herättää toisinaan ahdistusta. Negatiivisista puolista ei tarvitse kertoa, ne on kyllä tiedossa. Haluan nyt kuulla jotain myönteisiä puolia.
Kommentit (8)
30-35v on melkeinpä paras ikä hankkia lapsia. Se kypsyys ja elämänkokemus mitä on siihen asti saanut ja kerännyt, on todella hyödyksi vanhempana toimiessa. Silloin ei ole kuitenkaan vielä liian vanha, jaksaa vielä mainiosti ja usein osaa olla rennompi kaikkien vaatimusten keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varma johtuuko iästä mutta en jaksa juuri stressata että kaikki pitäisi tehdä oikein ja tasan vaikkapa neuvolan ohjeiden mukaan lapsen kanssa. Ollaan aika rentoja monessa asiassa. Rahasta ei tarvi huolehtia vanhempainvapaallakaan, kun palkkakehitystä on ehtinyt olla ja säästöjäkin kertyä ennen lasta. Ja tosiaan paljon on ehtinyt reissata ja muuta, että sitä ei niin kovin kaipaa, eikä lapsivapaata elämää muutenkaan. Ok, no häiriöttömiä yöunia ja lisää omia hiljaisia hetkiä kyllä kaipaan. Mutta noin yleisesti ottaen tuntuu siltä, että ehdittiin tarpeeksi elää kahden aikuisen elämää - sitä, kun maataan viikonloppuna pitkään sängyssä, kierrellään kahviloita ja ravintoloita ja lähdetään viikonloppureissulle ja lomalla kaukomaille. Se on kivaa elämää, mut aikansa kutakin.
Eka lapsi syntyi ollessani 36, ja kakkonen 38.
Itse huomasin sen hyvän puolen että isovanhemmat oli juuri pääsemässä eläkkeelle kun vauva syntyi ja ehtivät mainiosti hoitamaan lasta, itseasiassa rukoilivat että saisivat hoitaa :D. Oon tässä seuraillut yhden teiniäidin vauva-arkea ja juttu ei ole yhtä helppo kun isovanhemmat on työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On rahaa palkata hoitaja. Muuta positiivista en juuri nyt keksi valitettavasti.
Sain lapseni 35-vuotiaana, just hyvä ikä. Oltiin ehditty miehen kanssa remuta ja matkustella, joten oltiin valmiit jättämään sitä vaihetta vähemmälle. Toki vauva-ajan jälkeen ollaan taas käyty juhlimassakin ja matkoilla koko perheen kanssa. Talous on vakaalla pohjalla, ja aikuisena ihmisenä osaan laittaa lapsen tarpeet etualalle ja samalla pitää riittävästi omasta tilasta ja ajasta kiinni. Lapsi on tässä iässä ilo ja onnellisuuden lähde, eikä mikään riippakivi, kuten joskus nuoremmille äideille vaikuttaa olevan.
No mä olin 32 ja mies 36, kun esikoinen syntyi. Meillä oli iso perheasunto pk-seudulla, hyvä parisuhde, koulut käytynä ja kunnon työpaikat. Ei suuria huolia. Oltiin myös henkisesti tosi kypsiä ja valmiiita vanhemmuuteen.