Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Korona sai tajuamaan, etten pidä elämästäni
20.08.2020 |
Tässä on nyt ollut puolisen vuotta aikaa ajatella elämäänsä ihan eri tavalla kuin aiemmin ja jotenkin itselle tulee päivä päivältä selkeämmäksi se, etten ole tyytyväinen mihinkään elämässäni. Tai siis oikeammin kuinka perustavanlaatuisia asioita onkaan pielessä/jäänyt tekemättä ja ne selittää sen kaiken "pienemmän" tyytymättömyyden jota elämäni on ollutkin täynnä. Etenkin lenkkeillessä on tullut mietiskeltyä/ajateltua kaikkea ja liki poikkeuksetta tämä "muistelun" lopputulos on se, että olen aivan stanan pahalla päällä kotiin palatessani. Ei siis toimi enää edes lenkkeily sellaisena aivojen nollauksena :-(
Nyt sitten ärsyttää oikein huolella, että mitään asiaa ei pääse työstämään/muuttamaan tämän koronan takia vaan jotenkin kaikki on "pausella" ties kuinka kauan ja nyt enää ei ole pienintäkään kiinnostusta "sitku"-elämään vaan mä haluan elää sitä omannäköistä elämääni nyt. Etenkin siksi, että jos saan tartunnan niin useampaankin riskiryhmään kuuluvana tämä elämä saattaa hyvinkin päättyä siihen.
Aaaargh!!
Kommentit (4)
Samoja huomiota täälläkin. Itsellä tämä "valintojen" kyseenalaistaminen alkoi kyllä jo ennen koronaa, mutta jotenkin tämä elämän hidastuminen on saanut näkemään vielä selvemmin ja nostanut pintaan sellaisiakin asioita joilla en ikinä olisi voinut kuvitella olevan merkitystä pitkässä juoksussa.
Siksi mulla olikin jo tehtynä toimintasuunnitelma uudesta alusta ja elämästä jonka toteuttamisen korona pisti jäihin. Tai itseasiassa kävi niin, että osan ehdin jo toteuttaa/pistää alkuun ja nyt sitten olen jumissa tällaisessa välimallissa. Harmittaa tämä turha ja ties kuinka kauan kestävä viivytys, mutta toisaalta tämä korona sai näkemään suunnitelman hieman eri valossa ja samalla sen suurin epävarmuutta/jahkausta aiheuttanut osa-alue onkin nyt harvinaisen selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on viime aikoina hiipinyt takaraivoon et haluaisin elämän kumppanin, mutta toisaalta en halua koska paljon syitä, mutta...
En tiedä onko miehilläkin jokin biologinen kello parisuhde asioiden suhteen.
Tähän asti olen vain viivytellyt antanut ajan kulua. Viisi vuotta sitten tällaiset ajatukset olivat ihan vieraita.
Kait se kuuluu vanhenemiseen.
Mulla taas päinvastoin. Tajusin murheista ja huolimatta olevani onnellinen näinkin. Elämä kääntyi sisäänpäin ja toisaalta se tuntuu hyvältä. Ei mitään velvollisuuksia, ei tarvitse olla sosiaalinen. enempää kuin haluaa ja jaksaa. Saa tehdä mitä haluaa.
Toki ihanilla kesäkeleillä on osuutensa, räntäsateella olen varmasti eri mieltä
Alue: Aihe vapaa
Kukapa nyt pitäisi sen enempää.