Lue keskustelun säännöt.
Kun sanotaan, ettei laihdutuksen jälkeen voi palata entiseen
12.08.2020 |
Niin mulle on ainakin selvää, etten voi. Chipsejä, pizzaa, karkkia, viikonloppuisin vielä viinit päälle, joka aterialla santsasin ja annoskoot hervottomia.
Tietenkään ei ole paluuta entiseen, ei ikinä. Mutta onneksi nykyään lähinnä yököttää se entinen "ruokavalio" eli hervoton mässäily, jolla myrkytin itseäni vuosia. Ihme, että alkupaino oli vain 85, olisi voinut olla vaikka 150!
Nyt olen opetellut syömään täysin eri tavalla ja liikkumaan. Ja vasta tajuan tätä juttua pikkuhiljaa eli mitä kehoni tarvitsee ja mikä on sille rasitus eli sokeri, kovat rasvat, prosessoidut elinarvikkeet jne.
Tsemppiä ksikille elämäntaparemppaajille!
Kommentit (7)
Ei elimistö rasitu toisesta ravintoaineesta enemmän kuin toisesta. Sokeri ei ole rasite, se on melko puhdasta energiaa. Kova rasva yhdistettynä vähäiseen kasvisten syöntiin voi olla verisuonille kova paikka mutta ihan samalla tavalla elimistö sitä ravintoaineena käsittelee kuin mitä pehmeää rasvaa. Suolaakin tarvitaan, ilman ei elä. Prosessoidussa ruuassa ei ole mitään vikaa jos osaa vastapainoksi syödä niitä kasviksia. Ongelma ei ole ruuissa itsessään vaan syöjässä.
Kohtuus. On. Se. Pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elimistö rasitu toisesta ravintoaineesta enemmän kuin toisesta. Sokeri ei ole rasite, se on melko puhdasta energiaa. Kova rasva yhdistettynä vähäiseen kasvisten syöntiin voi olla verisuonille kova paikka mutta ihan samalla tavalla elimistö sitä ravintoaineena käsittelee kuin mitä pehmeää rasvaa. Suolaakin tarvitaan, ilman ei elä. Prosessoidussa ruuassa ei ole mitään vikaa jos osaa vastapainoksi syödä niitä kasviksia. Ongelma ei ole ruuissa itsessään vaan syöjässä.
Kohtuus. On. Se. Pointti.
Älä tuollaista sontaa levitä!
Se ei ole dieetti, vaan muutetaan tapa syödä pysyvästi toiseksi. Ajatuksella, että se on pysyvä muutos, eikä mikään hetkellinen juttu, jonka jälkeen palataan entiseen. Toki laihduttaessa pitää syödä vähemmän, että laihtuu, mutta kannattaa jo laihdutusvaiheen aikana suunnitella, mikä se ruokavalio on tavoitteeseen pääsyn jälkeen.
Kaikista eniten vaatii skarppiutta, kun tapahtuu jotain mikä vaatii huomion. Korona-aika toi isoja muutoksia töihin ja muuhun elämään ja paljon stressiä ha kuusi kiloa, koska siinä herpautui ote ja lopulta pariin kuukauden jälkeen vietit iskivät päälle syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei elimistö rasitu toisesta ravintoaineesta enemmän kuin toisesta. Sokeri ei ole rasite, se on melko puhdasta energiaa. Kova rasva yhdistettynä vähäiseen kasvisten syöntiin voi olla verisuonille kova paikka mutta ihan samalla tavalla elimistö sitä ravintoaineena käsittelee kuin mitä pehmeää rasvaa. Suolaakin tarvitaan, ilman ei elä. Prosessoidussa ruuassa ei ole mitään vikaa jos osaa vastapainoksi syödä niitä kasviksia. Ongelma ei ole ruuissa itsessään vaan syöjässä.
Kohtuus. On. Se. Pointti.
Sokeri lisää insuliinin tuotantoa. Insuliiini on elimistössä se aine joka varastoi rasvaa. Kyllä elimistö nyt vaan rasittuu toisesta aineesta enemmän kuin toisesta. Sokeri myös kerää nestettä kudoksiin ja tämä rasittaa elimistöä. Nuorena sitä ei välttämättä huomaa mutta esim. vanhuksilla nesteen keräytyminen saa ihon pinkeäksi ja "räjähtämään" eli tulee säärihaavoja. Keuihkot painuu kasaan nestekuorman alle ja on vaikea hengittää, sydän pumppaa ylikierroksilla. Määrätään nesteenpoistolääkkeitä vaikka samaan ja parempaan tulokseen päästään kun jättää makeat pois ja muutenkin hiilihydraatit kohtuudelle -siis leivät, perunat, makaronit jne.
Suola ei kerää nestettä elimistöön niinkään paljoa kuin sokeri. Itse asiassa, jos syystä tai toisesta tulee hiilariöverit (koska pizza jne. herkut on hyvää ja en ole totaalikieltäytyjä) niin paras keino nesteturvotuksen laskemiseen on syödä suolapitoista JA juoda paljon nestettä. Kyllä lähtee liukkaasti liikkeelle ja kusettaa kuin palokunnan hevosta. Jos jättää suolan pois ja juo vaan nestettä, turvotus kestää pidempään.
Olen ollut joitain kuukausia myös karnivoorilla ruoakvaliolla. "Kovaa" rasvaa, voita, läskiä, kananmunia, kermaa. Tulos oli -10 kiloa ja erittäin hyvät veriarvot. Olen ottanut kasvikset takasin ruokavalioon, ihan siksi koska ne maistuu hyvälle. Ja kyllä, nautiskelen ajoittain epäterveellisiä syötäviä ja juotaviakin. Koska se on kivaa ja elämä ei ole kituuttamista. Tuo karnivori oli vaan sellainen tarpeellinen spurtti laihtumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se hankalin osuus, miten saa ne pudotetut kilot pysymään poissa. Laihdutus on aika helppoa, kun painon putoamisen näkee vaa'alla ja peilissä, sehän motivoi jatkamaan. Sitten kun tavoite on saavutettu, asiasta on mennyt jo hohto ja alkaa tulla normaaleja elämään kuuluvia vastoinkäymisiä - jotka voi aiheuttaa stressiä, unettomuutta, masennusta. Se on se suurin haaste, miten onnistut silloin pitämään ne uudet elintavat. Varsinkin jos taustalla on tunnesyömistä.
Hyvä niin. Monella se vain tapahtuu, että määrätietoisella painon pudotuksella saavutetut tulokset nollautuvat parissa vuodessa.