Aspergerin vaatimukset ovat ylimitoitettuja!
Kuinka paljon pitää omaa aikaa käyttää aspergerin mielenkiinnonkohteisiin jos assi sattuu olemaan oma lapsi? Assilla on pakkomielle eräästä harrastuksesta ja hän tekisi sitä jatkuvasti. Myös minun tulisi assin mielestä viettää kaikki vapaa-aikani kuunnellen aspergerin luentoa asiasta ja toimia koekanina kun asperger kokeilee erilaisia teorioita. Mikä on riittävä määrä? Mitään muuta asperger ei halua tehdä yhdessä, kuin upota omaan mielenkiinnonkohteeseen, ja minun pitäisi olla jatkuvasti saatavilla. Ikää assilla on juuri ja juuri 15.
Kommentit (14)
Anna uppoutua. Mutta sano, että sinä olet korkeintaan tunnin päivässä käytettävissä.
No mikset voi olla lapsesi kanssa? Jos on kiinnostunut vaikka shakista, niin pelaa hänen ksnssaan sitä.
Se on kokopäiväistä. Tunti on kissan aivastus. Totu.
Mikä harrastus on? Jos kanavoisi siihen. Esim pelaisi shakkia netissä muiden shakinpelaajien kanssa.
Ystäväni osaa kauniisti aina muistuttaa omaa as-piirteistä poikaansa 14v, että nyt pitäisi keskittyä muuhunkin, että keskustelu yhdestä aiheesta riittää. Lisäksi hän on koko pojan elämän ajan ohjannut tätä sosiaalisiin kontakteihin muiden kanssa ja on mukava nähdä, että kulkee sellaisen kolmen, neljän pojan porukassa. Hän myös ymmärtää pojan erityismielenkiinnon ja lahjakkuuden ja poika käy painotteista yläastetta ja harrastaa alaa muutaman kerran viikossa. Ihanan kohtelias ja mukava poika.
Vierailija kirjoitti:
Anna uppoutua. Mutta sano, että sinä olet korkeintaan tunnin päivässä käytettävissä.
Kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha lukee siv.31:
"Virheelliset diagnoosit voivat tappaa. Yhdessä tällaisessa tapauksessa Asperger- lasta hoidettiin psykoosilääkkeillä, jotka aiheuttivat skitsofrenian kaltaisia oireita, myös psykoosia. Virheellisestä diagnoosista tuli siis itseään toteuttava ennuste. Lopulta tyttö kuoli sen seurauksena, että hänet pakotettiin ottamaan lääkkeitä. (ks.luku 15, Rakas Luise).
Vierailija kirjoitti:
Pakkohan tuohon on joku raja laittaa.
Lukekaa kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Peter C. Goetzsche. Siellä on sydäntäsärkevä tapaus:
"Kirjassaan Rakas Luise Dorrit Cato Christensen kirjoittaa tyttärestään, jonka kuolemaan psykiatrit olivat syypäitä."
Jos tuosta harrastuksesta voi tulla ammatti, sanoisin että siihen on kohtuullista käyttää saman verran aikaa mitä normaalisti lasten vakaviin esim. urheilu- tai musiikkiharrastuksiin.
Vanhemman tehtävä ei ole täyttää lapsen kaikkia toiveita, vaan kouluttaa lapsi selviämään maailmassa. Oli kyseessä sitten tyypillinen tai vähemmän tyypillinen lapsi. Ei millään lailla palvele kenenkään etua totuttaa lasta siihen, että vanhempi on hänen käytettävissään koko ajan / edes jotain tiettä tuntimäärää päivässä.
Onko hyväksi harrastaa yhdessä jos vanhempikin harrastuksesta tykkää? Toki. Onko hyväksi pakottautua kuuntelemaan joka päivä tunti luennointia perhosten soidinrituaaleista jos ne eivät ollenkaan kiinnosta? Ei todellakaan. Silloin ohjataan lapsi harrastusryhmään tai netin palstoille muiden perhosharrastajien piiriin. Muuten kasvatat lapsesta monsterin, jota syrjitään ja inhotaan, kun hän ei ymmärrä ettei voi tuputtaa omia mielenkiinnon kohteitaan rajatta muille.
Suomalaiiiset on kasvatettu autisteiksi. EI tääällä ole tyhjännaurajia.
Ei toki sinun tarvitse olla koko ajan saatavilla. Onko tämä kiiinnostuksen kohde jotenkin sellainen, ettei sitä voi yksin harrastaa?
Itse olen myös as, mutta mun kiinnostuksen kohde on aina olleet tietokoneet ja koodaaminen, ja niitä pystyi erinomaisesti harrastamaan omassa huoneessaan ketään häiritsemättä. Olen kiitollinen vanhemmille, että sain harrastaa niin paljon kuin halusin, tuli sitten ammattikin siitä :)
Pakkohan tuohon on joku raja laittaa.