Vuorotyön hyviä puolia!

Kampaajalle pääsee helposti, kauppaan ei tarvitse raahata muksuja mukana, joskus voi jopa harrastaa itsekin jotain. Joskus istun kurillani aamulla kahvilassa vietyäni lapsen pk:iin ja katselen, kun muut kiirehtivät töihin. Itsellä aikaa esim. 3 tuntia oman vuoron alkuun, mutta lapsi viety pk-rutiinin mukaisesti.

Ja hoitaa juoksevia asioita.

Ja lapsi tykkää kans kiireettömistä aamuista. Ja aamuisin ehtii käydä harrastamassa, vaikkapa uimahallireissu onnistuu. Hoitopäivät lyhkäsempiä, kun teen iltavuoroja. Vapaapäiviä viikolla. Kun olen viikonlopun töissä, mies hoitaa kotia ja lasta. Näin saan ruuan töistä tullessani ja lapsen ja isän välinen suhde pääsee kehittymään tiiviimmäksi. Vielä komppaan edellistä kirjoittajaa, helpompi sopia neuvoloita, kampaajia yms. Niin ja omat vapaat hetket, kun lapsi on vietävä hoitoon ruualle ja omat hommat alkavat vasta iltapäivällä.

saada välillä nukkua pitkään ja heräillä rauhassa. Lisäksi päivät hoidossa ovat lyhyitä, olen ollut vuoden töissä, lapsilla ollut tänä aikana viisi 8h päivää hoidossa, ja nytkin kuuden päivän putki vapaata kun minä ja mies peräkkäin vapailla.

esim haluaa pitkän viikonlopun kun tulossa vieraita kauempaa.

kuten meillä. Mies voi toimittaa arkisina vapaapäivinään monen monituista asiaa, jotka mulla tekis säänöllisessä päivätyössä tiukkaa. Ja lisäksi lapsilla on todella lyhyet hoitoviikot tai melkein aina ainakin normaalia lyhyempi hoitopäivä. Omakin työaikani joustaa, kun käytän kellokorttia.



Lasten sairastaessa on käynyt usein sellainen säkä, että miehellä on joka tapauksessa arkivapaa, joten mun ei ole tarvinnut olla töistä niin paljoa sairastelujen vuoksi.

kuin hyviä. Tai siltä nyt tuntuu. Meillä on ollut tosi kireää kotona jo monta vuotta, mutta erota en voi, koska teen vuorotyötä eikä alallani ole juurikaan päiväduunia tarjolla. Lapset on pieniä, eivät voi olla iltoja/aamuja yksin kotona.

PLUS että kyllä se kirpaisee joutua vaikkapa jouluna töihin.

Palkka ei ole kamalasti isompi kuin jos olisin päivätöissä (en tee yötyötä, myöhäisin huki päättyy klo 24).

Musta vuorotyössä on myös paljon huonoja puolia:

-töitä viikonloppuisin, juhlapyhinä (joulu, juhannus, pääsiäinen)

-Miehen kanssa yhteistä aikaa tosi vähän

-Koko perhe koossa vain harvoin

Nämä ovat mielestäni niin painavia syitä, että olen valinnut mielummin poliklinikkatyön.

Yhteinen aika perheen kanssa vähäistä. Jatkuva vuorojen vaihtelu käy terveyden päälle (vaikea migreeni pahenee kokoajan). Yövuoroista palautuminen kestää pitkään, vapaista ei nauti, kun on sairas valvomisesta. Viikonloppu- ja pyhätyöt ovat perheelliselle ikäviä.

Ollaan erottu muutama vuosi sitten ja lapset ovat vuoroviikoin kummankin vanhemman luona. Kun lapset ovat isällään teen yleensä 6 kpl 12 tunnin yövuoroja putkeen. Sitten kun lapset asuvat minun luona niin teen korkeintaan 1 päivävuoron, usein en sitäkään, eli olen koko viikon kotona.



Ja lisäykseksi vielä että mieskin paiskii enemmän töitä sen viikon kun lapset on mulla (tekee pari tuntia päivässä extraa) ja sitten kun lapset ovat hänellä niin voi tehdä lyhyttä päivää töissä.



Niin ja lapset nyt 4 ja 7 v.

huonot puolet ovat paljon painavampia: ei yhteisiä viikonloppuvapaita juuri koskaan. Jompi kumpi vanhemmista hoitaa koko ajan yksin lapsia. Joulut ym. töitä. Mieluummin joudun tappelemaan sen kanssa, miten onnistua pääsemään kampaajalle, kuin tinkimään yhteisistä jouluista ja muusta vapaa-ajasta.

että teen myös lyhennettyä työaikaa ja sen turvin ei ole ollut joulutöitä. Voin myös toivoa aamua vaiko iltaa. Kolme edellistä viikonloppua olen tehnyt ainakin toisen päivän töitä, mutta seuraavat 3 olen vapaalla.

Siksi haaveilen myös poliklinikkatyöstä tai sitten vaihdan kokonaan alaa.

Musta vuorotyössä on myös paljon huonoja puolia:

-töitä viikonloppuisin, juhlapyhinä (joulu, juhannus, pääsiäinen)

-Miehen kanssa yhteistä aikaa tosi vähän

-Koko perhe koossa vain harvoin

Nämä ovat mielestäni niin painavia syitä, että olen valinnut mielummin poliklinikkatyön.

Meillä minä teen vuorotyötä ja mies tälläkin hetkellä ulkomailla töissä. Eli ei todellakaan mikään ihanne tilanne. Lapsi vuorohoidossa, yöt on anopilla. Vapaata meidän töissä ei ole kun kaksi päivää, kolme päivää tosi harvoin! Ei tietoakaan pitkistä vapaista. Mies useimmiten viikonloput (ei nyt kun on ulkomailla) kotona ja minä töissä. Nähdään toisemme vilaukselta. kavereita en liiemmin kerkeä nähdä, harrastukset on jäänyt eikä mitään viitsi aloittaa kun en kumminkaan pääse. Osastonhoitaja vielä sen verran veemäinen, että jos jotain toivot niin ei varmasti toteudu. Ellei nyt ole jokin tosi pätevä syy...

Menisin heti koulunpenkille takaisin jos se olisi rahallisesti mahdollista. Toivottavasti vielä jonain päivänä voin opiskella ammatin jossa vain päivätyötä.

Meillä molemmat vuorotyössä ja lapsilla maksimissaan 14 hoitopäivää kuussa. Teen 24h vuoroja joten yhdellä vuorolla on melkein viikon tunnit kasassa. Tälläkin viikolla vain yksi pitkä vuoro ja yksi normaali 8h iltavuoro. Ja ne yötunnit on hyviä kun ei ole lapsilta poissa kun nukkuvat joka tapauksessa. Paljon vapaata arkena. Asioita helpompi hoitaa. Viikonlopput menee meilä niin että kysi koko viikonloppu töitä, kaksi puolikasta eli la tai su vapaa ja yksi kokonainen vapaa viikonloppu. Meillä kun mieskin tekee vuorotyötä niin yhteisiä arkivapaitakin osuu aika paljon jolloin kiva tehdä perheen kanssa asioita ja käydä jossain kun on hyvin tilaa mm. uimahallissa muiden ollessa töissä.