Lue keskustelun säännöt.
En osaa yhdistää itsenäistä omaa elämää elävää itseäni ja parisuhdeminääni
19.07.2020 |
Luulin päässeni jo eroon tästä ja oppineeni elämään myös itsenäisesti. Pari vuotta sinkkuna ja viihdyin itsekseni jopa niin hyvin että ajattelin etten tarvitse ketään, mukavaa ja hyvä olla näin itsekseni. Sitten sattumalta tutustuin ihanaan mieheen ja aloimme viettää pikkuhiljaa yhä enemmän aikaa yhdessä, nyt vuoden jälkeen voisi kai kutsua seurusteluksi.
Nyt olen huomannut etten oikein enää osaa olla yksin, haluaisin viettää lähes kaiken vapaa-aikani tämän miehen kansssa. Onhan meillä yhdessä tosi mukavaa, siksi kai häneen tykästyinkin. Vapaapäivät yksin omissa puuhissa ei tunnukaan enää kivoilta. Ehkä yksi-kaksi päivää menee mutta useampi ei. Mikähän syynä? Tai muilla samaa?
Kommentit (6)
En itsekään osaa. Minulla on sinkkuna persoonallisuus, menevä elämä, ajatuksia, tunnun versoavan luovuutta jne. Parisuhteessa taannun taas tahdottomaksi olmiksi ja elämä kutistuu jotenkin kodinhoitoon, harvaan viikonloppureissuun, leffaröhnötysiltoihin, miehen miellyttämiseen jne. ja tylsistyn itse kuoliaaksi. ja kyrpiinnyn suhteeseen Haluaisin olla paras itseni myös parisuhteessa, en tiedä miten rikkoa tuo kaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on käynyt noin joka kerta muutettuani yhteen (vaikka vannoin, etten kolmatta kertaa yritä asua kenenkään kanssa..) . En vain pysty keskittymään omiin ajatuksiini ja tekemisiini, alan elää toisen kautta.
Ripustautuminen on naisilla ihan normaali juttu. Varmaan pystyy selittämään jotenkin biologialla.
Lohduttavaa kuulla että muilla sama "ongelma". Helpottaisi omaakin oloa kun suhteessa ollessaankin minulla olisi se kuuluisa oma elämä. Pystyn kyllä siihen jotenkuten mutten nauti samallatavalla.
Ap
HArva kai osaa?