Lue keskustelun säännöt.
Millaisia hääjuhlia olette järjestäneet "toisella kierroksella"?
17.07.2020 |
Miesystäväni kosi eilen ja vastasin hänelle myöntävästi. :)
Nyt on mietinnässä, millaiset häät viettäisimme. Olemme molemmat olleet kertaalleen naimisissa, eroista jo useampi vuosi aikaa ja molemmilla on lapsia, teini-ikäisiä. Ollaan 46 ja 49v. Kummallekin on itsestäänselvää, että mitään perinteisiä kirkkohäitä morsiamen luovutuksineen ja häämarsseineen ei todellakaan tulla järjestämään. Haluamme kuitenkin papin meidät vihkimään ja avioliitollemme siunauksen ja mielestämme avioliitto on juhlan arvoinen joten mikään lounasvisiitti sakastissa ei kiinnosta.
Toinen asia, mikä meille on tärkeä, on valokuvat. Haluaisin "dokumentaarisen hääkuvauksen" miljöössä enkä perinteistä studiopönötystä. Tarkoitus on, että emme aidosti toivo mitään lahjoja ja molemmat olemme sitä mieltä, että kuvat ja sormukset olkoon se mitä konkreettisesti jää käteen hääjuhlasta.
Eli hääjuhla, mutta millainen? Isoa sukua ei ole, joten ajattelimme että molempien vanhemmat, sisarukset, elossa olevat kummit, lapset tietty ja muutamat läheisimmät ystävämme. Väkiluku menisi ehkä jossain 30 tuntumassa.
Yhtenä vaihtoehtona mietimme vihkimistä luonnon helmassa mutta toisaalta haluaisin kuitenkin pukeutua ns. morsiuspukuun eikä sellaisessa rämmitä esimerkiksi Inarinjärven erämaakirkolla, joka toisaalta kiinnostaisi. Ja toisaalta osa kutsutuista on aika iäkkäitä joten tämä olis heillekin huono vaihtoehto. Kosinta tapahtui kuitenkin luonnossa ja siitä on muutama hyvä kuva todisteena. :)
Yhtenä vaihtoehtona tuli mieleen vihkiminen ja cocktail-tyyppinen hääjuhla eräässä taidegalleriassa. Selvitin jo, että aukioloaikojen ulkopuolella sen voisi varata yksityistilaisuuteen. Tämänhetkinen näyttely on sellainen, että siitä muodostuisi upeita taustoja mm. kuvauksille ja sijainti sellainen että kenenkään ei tarvitsisi ajaa maan ääriin. Siitä voisimme jatkaa sitten päivällisille jonnekin toisaalle.
Morsiuspuvuksi suunnittelin vintagesilkkistä vaaleaa kotelomekkoa, jonka löysimme ulkomailta kirpputorilta ekalla yhteisellä reissullamme. Mies ehdotti pilke silmäkulmassaan että tuo olisi upea "toisen kierroksen morsiuskolttu" ja siten haluaisin sitä käyttää. Mies pukeutuisi pukuun.
Kertokaa siis millaisia teidän toiset häät on olleet ja saa toki meidän näkökulmiakin kommentoida.
Kommentit (21)
Ulkomailla vihkiminen olis kyllä kiva sekin tavallaan, mutta läheisten takia luovuttiin siitä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me menimme naimisiin Tuomiokirkon kappelissa, siis Hki:ssä. Oli ihana pieni kirkko.
Valokuvat otettiin kirkon portailla, niin että Hki: kaupunki jäi taustalle. Oli valokuvaajan idea ja tosi ihanat kuvat tuli.
Vihkimisen jälkeen oli illallinen hyvän hotellin kabinetissa, halusimme buffet-ruokailun vain läheisimmille. Olimme itse yötä tuossa hotellissa ja samoin osa häävieraista.
Tehtiin sitten häämatka Roomaan ja itse kyllä tykkäsin kovasti.
Vieraita oli vain noin10.
Minulla vaalea simppeli puku ja hääkimppu tietysti
Morsiamen luovutus ei muutenkaan kuulu perinteiseen suomalaiseen kirkkovihkimiseen, vaan se on viimeisen 40 vuoden aikana amerikkalaisista elokuvista Suomeen tullut tapa.
Olin pari viikkoa sitten käymässä Mustion linnassa (oikeastaan kartano). Silloin ajattelin, että se olisi hieno ympäristö hääjuhlille. Kartanon lähellä on kirkko, jossa on myös mahdollista pitää vihkiminen.
Molemmat naimisiinmenoni tapahtuneet ulkomailla. Ensimmäisessä vihkiminen pienen yhteisön (20 ihmistä) keskellä ulkoilmaravintolassa, minulla puku päällä. ex-vaimolla tavallinen hame. Toisella kierroksella maistraatissa 4 "todistajan" eli tuttavan kanssa ilman mitään pukuja tai sormuksia ja sieltä taksilla suoraan lentokentälle ja kaukolomalle viikoksi (ilman mitään tarjoiluja).
Emme vaimon kanssa kertakaikkiaan ymmärrä, että miksi mitään hääjuhlia pitäisi järjestää - emmehän me sukulaisten ja ystävien kanssa avioidu. Kyse ei ole nuukuudesta vaan siitä, että molempia ahdistaa kaikenlaiset seremoniat ja typerä pönöttäminen. Vai onko se joku kulttuurinen juttu, että kaikkien pitäisi muka avioitua saman kaavan mukaan? Eipä kiinnosta.
M51
Vierailija kirjoitti:
Molemmat naimisiinmenoni tapahtuneet ulkomailla. Ensimmäisessä vihkiminen pienen yhteisön (20 ihmistä) keskellä ulkoilmaravintolassa, minulla puku päällä. ex-vaimolla tavallinen hame. Toisella kierroksella maistraatissa 4 "todistajan" eli tuttavan kanssa ilman mitään pukuja tai sormuksia ja sieltä taksilla suoraan lentokentälle ja kaukolomalle viikoksi (ilman mitään tarjoiluja).
Emme vaimon kanssa kertakaikkiaan ymmärrä, että miksi mitään hääjuhlia pitäisi järjestää - emmehän me sukulaisten ja ystävien kanssa avioidu. Kyse ei ole nuukuudesta vaan siitä, että molempia ahdistaa kaikenlaiset seremoniat ja typerä pönöttäminen. Vai onko se joku kulttuurinen juttu, että kaikkien pitäisi muka avioitua saman kaavan mukaan? Eipä kiinnosta.
M51
Häät eivät olet pönöttämistä, ellei niistä tehdä sellaisia. Muutenkin: elämä on aika pitkälle sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Morsiamen luovutus ei muutenkaan kuulu perinteiseen suomalaiseen kirkkovihkimiseen, vaan se on viimeisen 40 vuoden aikana amerikkalaisista elokuvista Suomeen tullut tapa.
Olin pari viikkoa sitten käymässä Mustion linnassa (oikeastaan kartano). Silloin ajattelin, että se olisi hieno ympäristö hääjuhlille. Kartanon lähellä on kirkko, jossa on myös mahdollista pitää vihkiminen.
Arvasin että joku tuohon morsiamen luovutukseen tarttuu. Ekalla kierroksella meillä molemmilla se oli ohjelmassa.
Mustion linna olis kyllä hieno!
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat naimisiinmenoni tapahtuneet ulkomailla. Ensimmäisessä vihkiminen pienen yhteisön (20 ihmistä) keskellä ulkoilmaravintolassa, minulla puku päällä. ex-vaimolla tavallinen hame. Toisella kierroksella maistraatissa 4 "todistajan" eli tuttavan kanssa ilman mitään pukuja tai sormuksia ja sieltä taksilla suoraan lentokentälle ja kaukolomalle viikoksi (ilman mitään tarjoiluja).
Emme vaimon kanssa kertakaikkiaan ymmärrä, että miksi mitään hääjuhlia pitäisi järjestää - emmehän me sukulaisten ja ystävien kanssa avioidu. Kyse ei ole nuukuudesta vaan siitä, että molempia ahdistaa kaikenlaiset seremoniat ja typerä pönöttäminen. Vai onko se joku kulttuurinen juttu, että kaikkien pitäisi muka avioitua saman kaavan mukaan? Eipä kiinnosta.
M51
Häät eivät olet pönöttämistä, ellei niistä tehdä sellaisia. Muutenkin: elämä on aika pitkälle sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
Kukin tavallaan, tietenkin.
Me ajatellaan niin, että halutaan juhlia liittoamme läheisten kesken. Ei välttämättä pönöttäen mutta panostaen silmänruokaan ja muuhun ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat naimisiinmenoni tapahtuneet ulkomailla. Ensimmäisessä vihkiminen pienen yhteisön (20 ihmistä) keskellä ulkoilmaravintolassa, minulla puku päällä. ex-vaimolla tavallinen hame. Toisella kierroksella maistraatissa 4 "todistajan" eli tuttavan kanssa ilman mitään pukuja tai sormuksia ja sieltä taksilla suoraan lentokentälle ja kaukolomalle viikoksi (ilman mitään tarjoiluja).
Emme vaimon kanssa kertakaikkiaan ymmärrä, että miksi mitään hääjuhlia pitäisi järjestää - emmehän me sukulaisten ja ystävien kanssa avioidu. Kyse ei ole nuukuudesta vaan siitä, että molempia ahdistaa kaikenlaiset seremoniat ja typerä pönöttäminen. Vai onko se joku kulttuurinen juttu, että kaikkien pitäisi muka avioitua saman kaavan mukaan? Eipä kiinnosta.
M51
Häät eivät olet pönöttämistä, ellei niistä tehdä sellaisia. Muutenkin: elämä on aika pitkälle sellaista, millaiseksi sen itse tekee.
Toki ja siksipä kaikkien ei ole pakko seurata kulttuurisia kliseitä hääjuhlineen.
T: se kelle vastasit
Ihana aloitus, onnea teille! Vaikutti että teillä on jo suunnitelmat pitkällä.
Jos itse menisin uudestaan naimisiin, pitäisin ihan pienen porukan kesken jonkin hyvin rennon illanvieton ilman paineita ohjelmasta tai vaatteista.
Mutta toisaalta jos olisin mennyt ekalla kierroksella naimisiin 18-vuotiaana maistraatissa, haluaisin varmaan pitää ne prinsessahäät toisella kerralla. Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me menimme naimisiin Tuomiokirkon kappelissa, siis Hki:ssä. Oli ihana pieni kirkko.
Valokuvat otettiin kirkon portailla, niin että Hki: kaupunki jäi taustalle. Oli valokuvaajan idea ja tosi ihanat kuvat tuli.
Vihkimisen jälkeen oli illallinen hyvän hotellin kabinetissa, halusimme buffet-ruokailun vain läheisimmille. Olimme itse yötä tuossa hotellissa ja samoin osa häävieraista.
Tehtiin sitten häämatka Roomaan ja itse kyllä tykkäsin kovasti.
Vieraita oli vain noin10.
Minulla vaalea simppeli puku ja hääkimppu tietysti
Tämä kuulostaa hienolta. Jotain tällaista haluaisin itsekin jos sattuu vielä toinen kierros tulemaan. :)
Vihkiminen ja juhlat kotipihassa. Oli mahdollisuus sisäjuhliinkin, jos olisi satanut. Paikalla molempien lapset, vanhemmat, sisarukset perheineen ja elossa olevat isovanhemmat. Oli kivat, rennot juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihkiminen luonnon helmassa on ajatuksena ihana, mutta Suomen säät on kyllä niin ”hit&miss”, että se kannattaa unohtaa. Kellään ei ole kivaa kaatosateessa.
Vierailija kirjoitti:
Vihkiminen luonnon helmassa on ajatuksena ihana, mutta Suomen säät on kyllä niin ”hit&miss”, että se kannattaa unohtaa. Kellään ei ole kivaa kaatosateessa.
Ei kannata unohtaa, mutta kannattaa olla varasuunnitelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehtaisi vannoa jälleen kerran ”ikuista rakkautta ja myötä- ja vastoinkäymisissä”, jos olisin jo kerran eronnut. Siksi en avioidu uudelleen. Se olisi suuri vitsi.
Meidät vihittiin Pariisissa Suomen suurlähetystössä. Seremonia sama kuin maistraatissa.
Lounas kymmenelle Cafe de Floressa nuoruuden muistojen vuoksi valittu paikka.
Pariisista ajelimme pitkin rannikkoa
Antibes'iin jonka läheltä olimme vuokranneet talon.
Aivan ihanat muistot jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vihkiminen luonnon helmassa on ajatuksena ihana, mutta Suomen säät on kyllä niin ”hit&miss”, että se kannattaa unohtaa. Kellään ei ole kivaa kaatosateessa.
Tämä on se toinen pointti miksi erämaavihkiminen alkaa unohtua.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vihkiminen ja juhlat kotipihassa. Oli mahdollisuus sisäjuhliinkin, jos olisi satanut. Paikalla molempien lapset, vanhemmat, sisarukset perheineen ja elossa olevat isovanhemmat. Oli kivat, rennot juhlat.
Kivalta kuulostaa tämäkin! t. ap
Vierailija kirjoitti:
Ihana aloitus, onnea teille! Vaikutti että teillä on jo suunnitelmat pitkällä.
Jos itse menisin uudestaan naimisiin, pitäisin ihan pienen porukan kesken jonkin hyvin rennon illanvieton ilman paineita ohjelmasta tai vaatteista.
Mutta toisaalta jos olisin mennyt ekalla kierroksella naimisiin 18-vuotiaana maistraatissa, haluaisin varmaan pitää ne prinsessahäät toisella kerralla. Kukin tyylillään.
Kiitos! Valvottiin viime yö ihastelemassa kesäyötä ja suunniteltiin. Rentoutta mekin tavoitellaan, mutta kuitenkin juhlan tuntua.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
En kehtaisi vannoa jälleen kerran ”ikuista rakkautta ja myötä- ja vastoinkäymisissä”, jos olisin jo kerran eronnut. Siksi en avioidu uudelleen. Se olisi suuri vitsi.
maistraattivihkikaavassa tuollaisia mainintoja ei olekaan. Siksi en pode huonoa omatuntoa jos menenkin uudelleen naimisiin :D. Sitä paitsi voi ajatella, että kyse on hyvistä aikeista, ihmiset eivät ole kovin virheettömiä, ja mitä pikemmin virheet ja uudet suunnat sallii itselleen ja muille, sitä helpommaksi oman ja muiden elämän tekee.
Myös on muistettava että tahtomaan tarvitaan kaksi, eroamiseen vain yksi.
Eri
Meillä oli kirkkovihkiminen, mutta ei mitään morsiamen luovutuksia. Minulla oli hääpuvun näköinen luomus, mutta värillinen. Miehellä smokki. Valokuvat otti kaveri puistossa.
Hääjuhla oli lähinnä kavereille. Toki vanhemmat ja sisarukset oli kutsuttu, mutta ei kummeja eikä muuta sukua. Eikä muita lapsia kuin omat lapset. Pöytä oli tapas-pöytä. Oli myös bandi. Vieraita oli 50.
Meilläkin vaihtoehtona oli mennä ulkomailla naimisiin, mutta lasten takia (molemmilla omia) päädyimme tähän ratkaisuun. Oli kivat bileet!