Mitä sellaista olette tehneet tai teette mitä ette mainosta tehneenne/tekevänne?

En mä yleensä kerro mitään asioitani ulkopuolisille. Hyvin harva työkaveri tietää esim. mitä harrastan tai vastaavaa. Musta on kiva pitää tietyt jutut täysin ominani, siksi näin. Tai kiinnostaisiko ketään muutenkaan? Ei mua itseäni ainakaan juuri kiinnosta työkavereiden vapaa-ajan tekemiset vaikka selostavat niistä kaiket päivät.

Töissä jos musta tulee mitään asioita esille, niin ne on silmät pyöreenä, että ai sä veneiletkin oikein.

Joo-o.

Zinc

Ai sä teet sitä ja tätäkin .. 

Autan ihmisiä ja siistin ympäristöä tarpeen tullen (esim. lenkillä heittelen isompia oksia pois tieltä). En koe tarvetta mainostaa asiaa. Etenkin tuo ensimmäisen mainostaminen on pelkkää oman egon pönkötystä. Jos mummo on kaatunut niin kyllä sitä voi auttaa ilman someen kertomistakin.

Masturboimisesta ei yleensä kylillä huudella.

Kusin kerran ravintolan ikkunalaudalle.

En yleensä mainosta asiaa.

Oikeastaan vähän niin kuin kaiken jätän kertomatta. Puhun paljon ja olen kertovinani paljon, mutta kaksi elämäähän tässä pyörii rinnakkain ja minä elän siinä omassani ihan tyytyväisenä. 

Crossfit, tiedän, ette usko, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi mainostaa treenaamistani.

Toinen on runkkailu, ei ole tullut luentevaa tapaa otta asiaa puheeksi

Tänne kirjoittelu

Ollaan käyty miehen kanssa Venäjällä, viety kodittomille ja Viipurin turvakotiin vaatteita ja ruokaa ja jaettu traktaatteja.

Siitä ei juuri kukaan tiedä.

Olisi taas kiva päästä pitkästä aikaa sinne, mutta taitaa mennä kauan että rajat avataan.

Olemme miettineet välillä, miten nämä kodittomat ovat selvinneet tästä ajasta.

Mulla on persoonallisuushäiriö, ja käyn satunnaisesti vieraissa ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Rakastajaa tms. en pidä, mutta jos olen yksin vieraalla paikkakunnalla ja sopiva ihminen tulee vastaan...niin. En ole ylpeä tästä, mutten tosiaan tunne myöskään minkäänlaista morkkista. Ajattelen kutakuinkin, että ihmisiä tässä vaan ollaan, ja kunhan pidän huolen ehkäisystä, kaikki ok. Seksiin ei liity mitään tunnepuolen haihattelua romanttisessa mielessä omalta osaltani. 

Oma suhteeni on pitkäikäinen ja todella hyvä. Rakastan miestäni, ja meillä on ihan yhtä intohimoinen meininki kuin silloin vuosia sitten, kun ensin tavattiin. Paljon seksiä ym. eli vika ei ole liitossa tai hänessä. Vika on puhtaasti minussa, olen hedonistinen ja impulsiivinen ja ajatuskulkuni ovat todella erikoisia. Miehelle en ole kertonut seikkailuistani, mutta veikkaan hänen tietävän kertomattakin, niin kauan olemme olleet yhdessä. 

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla on persoonallisuushäiriö, ja käyn satunnaisesti vieraissa ilman minkäänlaisia tunnontuskia. Rakastajaa tms. en pidä, mutta jos olen yksin vieraalla paikkakunnalla ja sopiva ihminen tulee vastaan...niin. En ole ylpeä tästä, mutten tosiaan tunne myöskään minkäänlaista morkkista. Ajattelen kutakuinkin, että ihmisiä tässä vaan ollaan, ja kunhan pidän huolen ehkäisystä, kaikki ok. Seksiin ei liity mitään tunnepuolen haihattelua romanttisessa mielessä omalta osaltani. 

Oma suhteeni on pitkäikäinen ja todella hyvä. Rakastan miestäni, ja meillä on ihan yhtä intohimoinen meininki kuin silloin vuosia sitten, kun ensin tavattiin. Paljon seksiä ym. eli vika ei ole liitossa tai hänessä. Vika on puhtaasti minussa, olen hedonistinen ja impulsiivinen ja ajatuskulkuni ovat todella erikoisia. Miehelle en ole kertonut seikkailuistani, mutta veikkaan hänen tietävän kertomattakin, niin kauan olemme olleet yhdessä. 

En kyllä usko, että teillä on yhtä intohimoinen meininki kuin ensin tavatessanne. Mutta tunnustitkin olevasi valehtelija.. joo on meilläkin seksiä melkein päivittäin, mutta ei se ole yhtä intohimoista ja jännittävää kun aivan alussa, on intohimoa kyllä. Ja samat sinänsä, että ei ole tullut mitään omatunnontuskia jos olen harrastanut seksiä muiden kanssa, soisin sen miehellekin. Ainoa, että kiinnijäämistä olisin katunut jos olisin jäänyt kiinni. Välillä käyn luvan kanssa vieraissa, välillä ilman jos ei puolisolle pidempään aikaan sovi ja odotuttaa. Tiedän, ettei kiinnijääminenkään kovin venettä keinuttaisi, joten ei ole edes paljon pelissä. Ulkopuolisille en huutele.

Olen seurustellut jo pari vuotta mutta en ole kertonut asiasta kuin oikeasti läheisille. Mutta työkavereille tai sukulaisille tai muille se ei kuulu. Saavat ajatella että olen sinkku. En jaksaisi sitä utelua tai perinteisen valintoja tehneiden kysymyksiä ja oletuksia siitä miten suhteiden tulisi edestä ja perhe perustaa ja ja ja...

Uskon henkimaailmaan ja "energiaan" ja koen sitä, sekä teen energiaparannusta. En tunne livenä ketään ihmistä jolle ilkeäisin puhua näistä asioista, koska lähipiirissäni ei ole ihmisiä jotka uskovat sellaiseen. 

Vain vanhempani, mies ja sisko tietävät, että poltan säännöllisesti pilveä. Miksikö en tästä huutele on varmaan sanomattakin selvää. Olen hyvässä työssä, parisuhteeni voi hyvin, talouteni on kunnossa ja urheilen paljon. En käytä alkoholia, mutta pilveä poltan pari kertaa kuussa. Jotenkin tuo aine on vaan niin tuomittu, että monien silmissä tämä tekisi minusta narkin.