Lue keskustelun säännöt.
Huono äitisuhde
09.07.2020 |
Olen jo nelikymppinen ihminen ja viimevuosina herännyt siihen, että mulla on huono äitisuhde. Lapsuudenperheessäni ei juuri tunteita näytetty. Äiti piti kyllä huolta. Olin vaatetettu ja ruokaa oli aina. Rakastettukin varmasti, mutta tukea en kotoa oikein saanut. Äiti oli etäinen. Ei ehkä kylmä, mutta etäinen. Lpasena en koskaan ollut riittävän hyvä. Äiti saattoi kehua piirustustani tai joskus jotain asiaa, mutta niin, etten ylpistynyt. Saattoi esim. sanoa, että aika hieno piirustus. Tai että nonii, ihan hyvän numeron sait kokeesta, olisit varmaan saanut paremmankin jos olisit lukenut enemmän.
Olen kuienkin pärjännyt ihan hyvin elämässäni. Käynyt koulut loppuun, saanut vakituisen työpaikan ihan tavallisesta kohtuullisesti palkatusta työstä. Mulla on mies, perhe ja omakotitalo. En vaan vieläkään ole "riittävästi". Olen ymmärtänyt tämän nyt. Mä koen joka asiassa, että en ole ollut tarpeeksi hyvä ja se johtuu varmastikin lapsuudestani. Aina piti koittaa olla enemmän. Olla mieliksi, yrittää lisää. Koskaan ei ollut tarpeeksi hyvä näin. Riittävän hyvä. Rakastettu sellaisenaan.. vaan tuntui, että rakkaus ja hyväksyntä piti ansaita. Meillä ei halattu. Ei sanottu, että rakastan sinua.
Nyt olen itse äiti ja mun on kovin vaikeaa kannustaa ja toimia eri tavalla kuin äitini. :(
Kommentit (9)
Tuo on ollut ihan yleinen kasvatus malli ja näistä pitää oppia pois, kannattaa itse opiskella mahdollisimman paljon niistä kasvatustavoista (positiivinen pedagogikka) joita nykyään suositaan, käy vaikka kirjastossa etsimässä lukemista, henkilökunta osaa olla avuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ollut ihan yleinen kasvatus malli ja näistä pitää oppia pois, kannattaa itse opiskella mahdollisimman paljon niistä kasvatustavoista (positiivinen pedagogikka) joita nykyään suositaan, käy vaikka kirjastossa etsimässä lukemista, henkilökunta osaa olla avuksi.
Vapaalla kasvatuksella ei saada aikaan kuin itsekeskeisiä narsisteja.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta, ei olla hänen paras kaverinsa.
Minun äitini tuollainen ja paljon paljon pahempi, mutta minun on silti erittäin helppo näyttää tunteet lapselleni. Joka päivä sanon ääneen, että rakastan häntä.
Omassa perheessäni äitini oli mielisairas alkoholisti, joka laiminlöi minua vauvasta saakka. Jäin säännöllisesti ilman ruokaa, eikä muutakaan huolenpitoa saanut. Nimitteli minua painoni takia ym.
Nyt kun minulla on omia lapsia, on helppo tehdä asiat ns. oikein; teen vain kaiken täysin päinvastoin kuin äitini teki! Kovasti paijailen, pidän lähellä, kysyn kuulumisia ja osallistun elämäänsä. Päivittäin sanon että rakastan, kehun kovasti ym. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että minusta ei ikinä tule samanlaista aikuista kuin äidistäni, eikä tullutkaan.
Ap, muutos on mahdollista. Valitse tekeväsi erilailla kuin oma äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ollut ihan yleinen kasvatus malli ja näistä pitää oppia pois, kannattaa itse opiskella mahdollisimman paljon niistä kasvatustavoista (positiivinen pedagogikka) joita nykyään suositaan, käy vaikka kirjastossa etsimässä lukemista, henkilökunta osaa olla avuksi.
Vapaalla kasvatuksella ei saada aikaan kuin itsekeskeisiä narsisteja.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta, ei olla hänen paras kaverinsa.
Kasvattaminen onnistuu parhaiten, kun vanhemmalla ja lapsella on lämmin ja läheinen suhde, missä kunnioitetaan toista.
Kasvattaminen tapahtuu muillakin tavoilla kuin kieltämällä ja rankaisemalla. Jos itsellä ei ole kokemusta muusta kuin sairaalloisen kontrolloivasta ja pelkoon perustuvasta kasvatuskulttuurista, voi olla vaikeaa nähdä, että muunlaista ja paremmin toimivaa kasvatusta on olemassa.
Ja nyt en puhu vapaasta kasvatuksesta. Se ei ole mitään kasvattamista, vaan heitteille jättämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessäni äitini oli mielisairas alkoholisti, joka laiminlöi minua vauvasta saakka. Jäin säännöllisesti ilman ruokaa, eikä muutakaan huolenpitoa saanut. Nimitteli minua painoni takia ym.
Nyt kun minulla on omia lapsia, on helppo tehdä asiat ns. oikein; teen vain kaiken täysin päinvastoin kuin äitini teki! Kovasti paijailen, pidän lähellä, kysyn kuulumisia ja osallistun elämäänsä. Päivittäin sanon että rakastan, kehun kovasti ym. Muistan ajatelleeni jo lapsena, että minusta ei ikinä tule samanlaista aikuista kuin äidistäni, eikä tullutkaan.
Ap, muutos on mahdollista. Valitse tekeväsi erilailla kuin oma äitisi.
Niin, kyllä mä omilleni sanon, että rakastan, otan syliin, koitan olla parempi äiti kuin omani, mutta tiedän kyllä, että mulla on näitä käsittelemättömiä tunteita varmaankin. Mulla on hyvä itsetunto kuitenkin ja jonkin verran olen lukenut kirjoja ym.. Päätynyt siihen, että olen välttelevästi kiintynyt. Kun en ole jotakin saanut, olen päättänyt, että en olisi tätä tarvinnutkaan. Olen näennäisesti vahva.
Tämä kuvaa minua erityisen hyvin: "Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä. Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. Avun pyytäminen ja heikkouden näyttäminen on hyvin vaikeaa. Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon."
Tiedän mistä johtuu, koitan toimia toisin. Mutta miten korjata itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama meininki.
Äiti on ok hyvänpäiväntuttu. Huonolla hetkellä hän on vihollinen, joka saa olon pahemmaksi.