Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että mietin jatkuvasti vain sitä, mitä seuraavaksi söisin?
05.07.2020 |
En mä ollut tällainen parikymppisenä. Kolmeakymppiä lähestyessä ruokahaluni on alkanut kasvaa ja kasvaa, enää en jaksaisi tehdä enää mitään muuta kuin syödä ja olla kotona. Tai kyllä minä hyvin reippaana poistun kotoa, jos tiedän saavani määräänpäässä syötävää. Ilman "ruokapalkintoa" ei huvita tehdä mitään.
Olen ollut masentunut ja aikaansaamaton läpi elämän, se siis ei ole muuttunut, mutta nykyään en jaksa tehdä enää sitäkään vertaa (ilman ruokapalkintoa) kuin nuorempana. Nuorempana söin hyvin vähän ja harvoin, enkä juuri tuntenut nälkää eikä tehnyt mieli oikeastaan koskaan mitään herkkuja. Nykyään voisin syödä kilokaupalla ruokaa ja jälkiruokia, mikäli en välittäisi lihomisesta. En halua satakiloiseksi. Olen ollut jo vuosia lievästi ylipainoinen, bmi n. 26.
Mitä mieltä olette, onko tämä huolestuttavaa vai kenties tämän päivän "normi"?
Kommentit (11)
Olet ehdollistanut itsesi mässäilemään. Tunnista ja taistele ajatusketjua vastaan. Etene pois pienin muutoksin - ensin ajattelussa ja sitten vähitellen teoissa. Keksi jotain tekemistä, mikä saa huomiosi 100 %. Opiskele uusi kiinnostava taito, lue kirjoja, ala bongaamaan lintuja tai mitä nyt vain keksit. Siirrä ruoka-ajatteluun purkautuvat ajatukset ja toimintatavat johonkin kehittävään, josta pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nimenomaan luonnollista. Eihän luonnossakaan eläimillä ole muuta päämäärää kuin syömään pääseminen. Me ihmiset olemme vain itse luoneet elämälle jonkin syvällisemmän tarkoituksen, jonka pääosassa ei saisi olla syöminen vaan muka joku tähdellisempi juttu.
Liikkumattomuus ei ole luonnollista, mutta on enemmän kuin ymmärrettävää, että yhteiskunnassamme, jossa ruuan voi ostaa valmiina ilman rankkaa liikuntasuoritusta, ei monikaan jaksa vain huvikseen mennä rasittamaan kehoaan.
Uskoisin, että mikä tahansa eläinlaji laiskistuisi ja lihoisi, jos sillä olisi samat mahdollisuudet saada ruokaa kuin meillä ihmisillä länsimaisessa yhteiskunnassa.
Keho kyllästyi harrastamaasi näännyttämiseen?
No ei ole. Hoidata pääsi kuntoon. Normaali aikuinen miettii ruokaa tasan silloin kun on nälkä tai pitäisi kaupassa keksiä, mitä perheelle kokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole normaalia, jos koko ajan miettii mitä syö seuraavaksi tai milloin saa taas syödä. Ymmärrän, että masentuneena tai kotona tylsistyneenä syömisestä saattaa tulla ainoa ilo ja silloin ajatukset pyörii vaan syömisen ympärillä. Tai kyseessä voi olla, ettei syö tarpeeksi ja on koko ajan hiukan nälissään, niin siksi ajatukset pyörii ruuassa.
Yritä löytää voimiesi rajoissa jotain kivaa tekemistä, mistä saat mielihyvää. Liikkumisesta saa myös mielihyvää. Oletko saanut apua masennukseen? Terapiaa tms?
Tämä ongelma on yllättävän yleinen nykyään, kun ihmisillä ei ole juurikaan velvoitteita työpäivän jälkeen ja se työpäiväkin on voinut mennä vain istuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun varastorauta-arvosi kunnossa? Mä olin tuollainen kunnes sain veriarvot nousemaan vuosien rautakuurien jälkeen. Nyt en ajattele ruokaa ja olen laihtunut normaalipainoiseksi ihan huomaamatta.
Koska maailma on niin paska, ainoa luotettava seuralainen on ruoka. Paras ystävä, joka ei petä eikä jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin mietin:)
Ruoka on ihanaa ja rakastan suunnitella syömisiä. Ollaan samanlaisia koko suku. Tänäänkin olen pitkin päivää herkutellut ajatuksella mitä teen aamiaiseksi kun ystäväni tulee aamulla kylään.
Ollaan kaikki hoikkia - normaalipainoidia, itse jopa pudotan painoa parhaillaan ruuasta tinkimättä
En siitä normaalista tiedä, mutta oletko käynyt verikokeissa tai muuten koittanut selvityttää mistä jaksamattomuus voisi johtua?