Miks musta tuntuu että lapset vaan vihaa minua, äitiään?

Mulla on 8- ja 5-vuotiaat lapset, on tosi kiltit lapset mutta kai se on tämä melkein 4 kk kökintä "kotona" kun raastaa kaikkien hermoja. On käyty uimassa ja metsäretkillä, kirjastossa, mökki vuokrattiin viikoksi, nyt kun on hoplopit ja muut auenneet niin on niissä käyty. On ollu myös pyjamapäiviä kun vaan koomattu kotona, milloin mitäkin :) Mut jotenkin äiti ei enää vaa jaksais. Mutta äiti yrittää.

Suunnittelin reissua Särkänniemeen. Ei ole ihan tuossa naapurissa joten tarvitsis kulkea junalla ja bussilla ja lapset huutaa yhteen ääneen Ei ku me halutaan iskän autolla kun bussi on NIIN hidas (käytetään TOSI paljon julkisia kun tosiaan minulla ei ole autoa enkä sitä edes osaisi ajaa). Minä taas en exäni kyytiin halua mennä. Ehdotin että isä veis lapset huvittelemaan mutta isä ei halua viedä lapsia sinne yksin. Minkä senkin kyllä ymmärrän.

Lapsilla on kavereita kyllä mutta koululaisen kaverit on jatkuvasti kaikki mummoloissa tai mökeillään niin nähnyt tosi harvakseltaan tänä keväänä/kesänä, nuoremmalla ei vielä vapaa-ajan kavereita ole. Meillä ei ole mummoloita, kesäkuun leirit ja uimakoulukin peruttiin viime tingassa...

Tänään käytiin puistoilemassa ja oli tarkotus pop cornit paistaa illaksi mutta pieni sanaharkka kotiin tullessa ala-ovella ja kilahdin ja painuin yksin saunaan kun lapset itki olohuoneessa. TIEDÄN, tää kuulostaa ihan kamalalle ja hävettää tätä kirjoittaakaan mutta oikeasti tuntuu että lapset vihaa minua vaikka en mitään muuta koko maailmassa omista kuin heidät. Rakastan heitä niin paljon ja välillä vihaan niin paljon TÄTÄ. En ehkä uskalla niitä alapeukkuja ja vastauksia käydä edes katsomassa mutta jos tämän ylös kirjoittaminen auttais edes vähän.......

Terveisin; Koronan vuoksi lomautettu ja yksinäinen äiti. Ei tietoa milloin pääsee takaisin töihin ja keikkatöihinkin olen "ylipätevä". En todellakaan tunne itseäni ylipäteväksi MIHINKÄÄN työhön.