Miten kehittää itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitoja AIKUISENA?
Kaikenlaiset ajatukset ja kokemukset kelpaavat.
Olen tutustunut näihin asioihin ADHD-lapseni kautta ja, kappas vaan, huomannut että omissa taidoissakin on paljon, paljon kehittämistä. Joko taustalla on itselläni samanlaista pulmaa taikka sitten nämä taidot ovat vaikean lapsuuden ja ikävän temperamenttini takia jääneet oppimatta. Voi kunpa olisin jo teininä saanut käytännön apua, niin olisi jäänyt monta hölmöilyä väliin ja ehkä jopa ahdistuneisuushäiriö puhkeamatta.
Mutta se siitä, nyt on näin ja halu kehittyä ihmisenä on kova. Miten siis aikuisena oppisi keskittymään ikäviin tehtäviin, organisoimaan siivousta, ruoanlaittoa ja muutakin arkea fiksusti, olemaan tuhlailematta ja muutenkin menemättä ensimmäisen mielihalun tai impulssin perässä..? Pysymään hiljaa ja kuuntelemaan muita, miettimään asioita rauhassa, olemaan reagoimatta heti ja tunteikkaasti..? Tekemään työnsä vauvapalstailun sijaan?
Miten näitä taitoja voisi harjoitella itse aikuisena, jos ne ovat jääneet lapsena oppimatta?
Kommentit (13)
Ei kai siinä muuta kuin kirjoittaa kalenteriin, mitä pitää tehdä milloinkin ja sitten itsekuria. Eli päätät etukäteen, milloin siivoat tai menet lenkille, etkä toimi tunteiden vallassa. Siivoaa sitten vaikka kehnommin ja nopeammin kunhan tulee jotain tehtyä silloin kuin piti.
Mulla on samoja ongelmia. Olen ollut ihan lapsesta nautiskelija ja laiskottelija, vastapainoksi aika vähään tyytyväinen, mutta aikuisiällä tuottaa suuresti vaikeuksia, että yritän viimeiseen asti välttää tietynlaisia tylsiä tehtäviä. Esimerkiksi verot, laskut, sähköposteihin vastaaminen, ruokapöydän pyyhkiminen muruista, puhelinliittymän kilpailuttaminen... Kyllähän aikuisen pitää kaikenlaisia ikäviä asioita hoitaa eikä niiden lykkääminen auta, vaan päinvastoin tuo lisää ongelmia. Se järkipuhe itselle ei vaan auta, kun tulee olo että ääh, tän voi hoitaa myöhemmin, teen jotain rentouttavaa nyt hetken, deadlineen on vielä viikko.
Erinomainen kysymys, väärä foorumi. Ei me täällä oltaisi, jos osattaisiin itse...
Mietin aivan samaa. Elämäni on tavallaan jatkuvaa stressaamista kun en mm. jaksa töissä käyttää kalenteria tai tallentaa puhelinnumeroita (tylsää puuhaa ja selitän itselleni tekeväni molemmat myöhemmin).
Ei se myöhäistä ole, ja samat keinot siihen aikuiselle auttavat kuin lapselle tai nuorellekin:
Käytä kalenteria, johon merkitset mitä milloinkin pitää tehdä. Jaa isot asiat/tehtävät riittävän pieniin osatehtäviin ja aikatauluta nekin. Merkitse siihen myös pyykkipäivä, siivouspäivä, Laskunmaksupäivä (kerran viikossa). Tee myös päiväkphtainen lukujärjestys, jossa on ateriat (Säännölliset ateriat vaikuttavat vireyteen ja sitä kautta keskittymiskykyyn) ja päivittäiset hommat kuten roskienvienti ja vastaavat, sekä aikaa sen päivän erityisille tehtäville, jos olet esim opiskelija tai yksinyrittäjä tai free - ja tietty niille pyykkipäiville yms.
Sitten vaan seuraat kalenteriasi. Kun yksi homma on suoritettu, vedät sen yli. Pidä huolta siitä, että päivän lista tulee päivän aikana tehtyä tai ainakaan roikkuvat suoritteet eivät roiku kolmea päivää kauempaa. Kun systeemi on hanskassa, voit alkaa joustavaksi ja siirrellä kohtia tämän päivän listalta huomiselle ja huomiselta tälle päivälle, mutta pidä huolta siitä, että kolmen päivän sisään ne on silti tehty.
Mulla ei ole tuollaisia ongelmia, mutta käytän siitä huolimatta paljon kalenteria, vaikka olen pääasiassa kotirouva. Tekemistä on paljon ja laitan ne usein paperille edellisenä iltana. Tai jos en ehdi niin suunnittelen päivän ohjelman juuri ennen nukahtamista.
Tänään esimerkiksi aamu alkoi miehen aamiaisen laittamisella 6.20, herätys kuudelta. Koiran kanssa lenkki, siistiytyminen ja apteekkiin. Muutamia varauksia ja tuliaisia tehtäväksi ja puutarhan kitkentää. Imurointi. Töitä kunnes valmistelen illallisen ja mies tulee n klo 18. En ole ehtinyt edes syödä lounasta vain mnsikoita ja kahvia juuri nyt kun vähän lepään.
Suunnittelemalla lukujärjestyksen saa asioita aikaiseksi, ehkä tätä voisi kokeilla.
Aikataulutus ei vaan toimi jos et ole sellainen ihminen joka noudattaa aikatauluja. Voit kehittää vaikka minkälaisia systeemejä mutta parin päivän päästä olet taas vajonnut samaan tilaan.
Ahdistaa ihan hirveästi tuo aikataulun ajatuskin. Mulla on ap sama juttu ja en usko, että aikataulut ovat ratkaisu.
Minä uskon priorisointiin. Sinun täytyy priorisoida asiat laiskottelua tärkeämmiksi. Helpommin sanottu kun tehty, tiedän.
Itsekuria ei ole kenelläkään määräänsä enempää, joten sen varaan ei kannata laskea.
Yksi konsti on, että tekee ensin ne "asialliset hommat", jotka ovat tärkeimpiä ja jotka haluaa saada tehdyiksi. Sen jälkeen riittää kyllä aikaa kaikkeen turhaan puuhasteluun. Jos yrittää tehdä toisin päin, niin kaikki tarpeellinen jää tekemättä.
Terapia