Alkoiko elämäsi parisuhde hyvistä vai huonoista lähtökohdista?

MItenhän moni parisuhde alkaa täysin optimaalisista lähtökohdista? Aika harva. Omani ei ainakaan. MInulla on terapiassa hoidettavat lapsuustraumat painolastina, joten tämän vuoksi ei suhteet teini-iässä eikä aikuisuudessa mitkään ole lähteneet hyvistä lähtökohdista.

Hyvistä lähtökohdista. Olin tosi ihastunut, tosin eka kerta oli surkea ja suhteen alkuhuuman jälkeen tuli ikävä exän tasapainoa ja rauhallisuutta.

Vertailin alkuhuuman jälkeen todella paljon nykyistä ja exää.

Exän kanssa ei ollut alkuhuumaa sillä tavoin. Se oli järkisuhde särkyneen sydämen kannatteluun alussa.

Huonoista. Mies ei ollut yli exästään, mutta ei kertonut sitä minulle aluksi. Kun kertoi, päätin suhteen, mutta 3kk eron jälkeen palattiin yhteen. Luottamus ei täysin palautunut ja välillä harmittaa, etten saanut hyvää alkua ja otin miehen takaisin.

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Moralisti. Katso itseäsi.

Ap kysyi ja hänelle vastattiin.

Eipä tuo ylevältä kyllä kuulosta, mutta jokin hyvä ja tärkeä siinä selvästi on.

Onko sinulla itselläsi parisuhdetta?

Minulla tämä nykyinen alkoi hyvissä oloissa. Ihan on ollut tarpeeksi kriisiä sitten monetn suuntaan, suhde on kullä pysynyt. Kriisit on olleet oikeastaan muihin asioihin liittyviä.

Huonoista. Pitkä välimatka, läheisen sairautta, ulkopuolisten sekaantumista suhteeseen, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Moralisti. Katso itseäsi.

Ap kysyi ja hänelle vastattiin.

Eipä tuo ylevältä kyllä kuulosta, mutta jokin hyvä ja tärkeä siinä selvästi on.

Onko sinulla itselläsi parisuhdetta?

Minulla tämä nykyinen alkoi hyvissä oloissa. Ihan on ollut tarpeeksi kriisiä sitten monetn suuntaan, suhde on kullä pysynyt. Kriisit on olleet oikeastaan muihin asioihin liittyviä.

Joo joo. Olen moralisti vaikka sitten, mutta en hyväksy pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Jännä ilmiö, aina takerrutaan vain siihen naisen pettämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Jännä ilmiö, aina takerrutaan vain siihen naisen pettämiseen.

En ottanut kantaa sukupuoleen. Ihan vastaava on pettävä mieskin.

Moni varmaan ajatteli että olen ottanut itselleni laastarin kun aloin seurustella nykyisen kanssa. Erosta oli vain reilu kuukausi. Se harmitti minua vähän, kun ihmiset eivät ottaneet suhdetta aluksi tosissaan. Mutta kun he tapasivat miehen, ymmärsivät. Me nimittäin sovimme toisillemme todella hyvin, toisin kuin eksän kanssa, jonka kanssa olimme toistemme vastakohdat. Nyt ollaan naimisissa ja kohta muuttamassa isompaan omistusasuntoon, että hyvin kävi.

Olin naimisissa exän kanssa. Ilmoitin erohaluni ennen kuin suhde rakkaani kanssa meni fyysiseksi tai edes oltiin tavattu vapaa-ajalla.

Avioliitto oli kuollut jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Moni varmaan ajatteli että olen ottanut itselleni laastarin kun aloin seurustella nykyisen kanssa. Erosta oli vain reilu kuukausi. Se harmitti minua vähän, kun ihmiset eivät ottaneet suhdetta aluksi tosissaan. Mutta kun he tapasivat miehen, ymmärsivät. Me nimittäin sovimme toisillemme todella hyvin, toisin kuin eksän kanssa, jonka kanssa olimme toistemme vastakohdat. Nyt ollaan naimisissa ja kohta muuttamassa isompaan omistusasuntoon, että hyvin kävi.

Siis jaatte materialistiset elämänarvot ? ( jos isompaan omistusasuntoon muuttaminen kertoo hyvästä suhteesta)

Pettäjä ei ansaitse minkäänlaista armoa, heillä ei ole moraalia.

Se joka pettää ei ole luotettava. Ja arvottomaks on mennyt niin miehet kuin naiset.

Ei ehkä kovin hyvistä. Vuokraisäntä pyysi seksiä vastineeksi vuokranalennuksesta. Se osoittautuikin ihan parhaaksi mitä olen kokenut. Sittemmin olen asunut ilmaiseksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Jännä ilmiö, aina takerrutaan vain siihen naisen pettämiseen.

En ottanut kantaa sukupuoleen. Ihan vastaava on pettävä mieskin.

Sitten unohdit monikon. Kirjoittaneen naisen mies petti yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoista.

Minä olin toisen kanssa parisuhteessa silloin, kun tapasimme. Jätin silloisen poikaystäväni, joten nykyinen suhde alkoi vähän niin kuin laastarina (joskin eron syy oli nykyinen mies ja ihastus häntä kohtaan).

Miehen entinen teki kaikkensa, jotta olisi saanut meidät eroamaan. Levitti juoruja, valehteli meidän tekemisistämme toisillemme. Melkein onnistuikin, kun minä typerys menin uskomaan yhden sepustuksen. Jätti meidät rauhaan, kun mies uhkasi oikeustoimilla.

Sitten mies alkoi empiä. Ei tiennytkään, haluaako olla kanssani. Sitä kesti aikansa. Tähän kuitenkin jäi.

Sitten petettiin toisiamme samanaikaisesti. Minä tunnustin ja mies tunnusti jälkeeni. Iso ja pitkäaikainen kriisi siitä sitten.

Oikeastaan on ihme, että tässä ollaan vieläkin. Ja nykyään tasapainoisessa ja onnellisessa parisuhteessa.

Molemmilla oli tarpeeksi kova halu saada juuri tämä suhde toimimaan.

Yhdessä ihan vähän alle 10 vuotta.

Lu'tka.

Jännä ilmiö, aina takerrutaan vain siihen naisen pettämiseen.

En ottanut kantaa sukupuoleen. Ihan vastaava on pettävä mieskin.

Sitten unohdit monikon. Kirjoittaneen naisen mies petti yhtä lailla.

Kirjoittaneen naisen mies ei kirjoittanut tänne.

Huonoista. Kumppani oli avoliitossa, yli 10 v suhde takana. Eron jälkeen alkoi kipuilemaan liian nopeaa hyppäystä suhteesta toiseen ja erottiin sitten mekin. Vajaan vuoden jälkeen palattiin sitten takaisin yhteen ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Minun puoleltani hyvissä, miehe puolelta huonoissa merkeissä.

Minä olin vaihtanut hetki sitten työpaikkaa, ostanut ihanan asunnon, olin timmissä kunnossa ja muutenkin todella onnellinen tuolloin. Mies taas oli eronnut puoli vuotta sitten, huoltajuusasioissa vähän hankaluuksia ja lisäksi pettänyt terveys oli tehnyt miehestä työkyvyttömän.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin yhteinen elämämme on hyvää ja taas näin kesän ollessa kauneimmillaan, olemme kuin vastarakastunut pari. Miehen suhde exään on nyt kunnossa, minä pidän valtavasti miehen lapsista ja he ovat luonteva osa elämäämme. Miehen terveys on edelleen ongelma, mutta pystyn paikkamaan omilla tuloillani hänelle ja lapsille parempaa elämänlaatua.

Hyvistä. Olimme molemmat vapaita ja tapasimme nettideitissä. Molemmat heti tiesimme, että nyt se löytyi. Minulla oli erosta ulkonaisesti vasta puoli vuotta, joten äitinikin pari vuotta kyseli välillä, että onko tämä laastari. Lopulta lakkasi kyselemästä ja seitsemän vuotta on nyt oltu yhdessä. Aluksi oli vähän välimatkaakin mutta nykyään enää ei. Molempien lapset ovat jo isoja.