Miksi pitäisi olla kiinnostunut kumppanin kersoista?

Ei kannata alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ei siedä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ei siedä lapsia.

Totta! Miksi valita lapsellinen kumppani kun voit valita lapsettomankin? (siis jos olet lapseton itsekin, ei muuten)

Pistä paska provosi sanonko minne...

Pösilö!

Miksi ihmeessä lapset ovat sinun kotonasi?

Suu kiinni ap, puhu vain asioista joista jotakin tiedät.  Aloituksesi pelkkä provo, etkä muutenkaan tiedä mistään mitään.

Ap:n täytyy olla peto sängyssä, muuten en miehen valintaa kyllä ymmärrä...

Tietysti kumppanin lapset kiinnostaa, jos ei niin lopeta suhde. Me ei miehen kanssa asuta yhdessä, mutta molempien muksut kulkee meidän kanssa reissuissa. Kyllä mä laitan kumppanin lapsille laastarin sormeen siinä missä omallekin.

Eli ap on kurja maho nainen, joka on löytänyt vihdoinkin itselleen miespuolisen henkilön. Tällä miehellä on kuitenkin elämässään jälkikasvua, joille ap on mustis ja joita hän ei siedä. Mies on kuitenkin hieman raukka ja olisi muuttamassa ap:n nurkkiin lapsukaistensa kanssa. Ap haluaisi pitää lapsille kunnon koirakoulun, jotta lapset osaisivat olla pois hänen elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ei siedä lapsia.

Totta! Miksi valita lapsellinen kumppani kun voit valita lapsettomankin? (siis jos olet lapseton itsekin, ei muuten)

Tarkoitatko, ettei lapsellinen ihminen saa valita lapsetonta? Millä logiikalla? Mikä taho sen kieltää ja miten? Ihan uteliaisuudesta kyselen, kun oman ymmärrykseni mukaan ihan jokainen saa hakea juuri sellaista kumppania kuin haluaa täysin riippumatta siitä, millainen itse on. Se on sitten sen toisen osapuolen asia päättää, haluaako tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lapset ovat sinun kotonasi?

Samaa mietin minäkin. Eikö olisi kaikille hyvä kun ap tapaisi miestä vain silloin kun lapset eivät ole paikalla? Lasten ei silloin tarvitsisi katsoa ap:n horoilua ja istua vieraassa kämpässä vain sen takia, että heidän isä haluaa olla horonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ei siedä lapsia.

Totta! Miksi valita lapsellinen kumppani kun voit valita lapsettomankin? (siis jos olet lapseton itsekin, ei muuten)

Tarkoitatko, ettei lapsellinen ihminen saa valita lapsetonta? Millä logiikalla? Mikä taho sen kieltää ja miten? Ihan uteliaisuudesta kyselen, kun oman ymmärrykseni mukaan ihan jokainen saa hakea juuri sellaista kumppania kuin haluaa täysin riippumatta siitä, millainen itse on. Se on sitten sen toisen osapuolen asia päättää, haluaako tutustua.

Klank!

Seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Hän yritti heti parin kuukauden jälkeen saada minut mukaan siihen lapsiperheen arkeen, eikä yhtään hokannut, kuinka ahdistavaa se minusta oli. En ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, ja sitten olisi kuin taikaiskusta pitänyt osata alle 10-vuotiaiden kanssa meuhkata ja olla kuitenkin auktoriteetti. Se oli tosi uuvuttavaa. Olisin varmaan oppinut siihen ajan kanssa, mutta vaikutin kuulemma siltä, että minua ei kiinnostanut hänen lapsensa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Hän yritti heti parin kuukauden jälkeen saada minut mukaan siihen lapsiperheen arkeen, eikä yhtään hokannut, kuinka ahdistavaa se minusta oli. En ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, ja sitten olisi kuin taikaiskusta pitänyt osata alle 10-vuotiaiden kanssa meuhkata ja olla kuitenkin auktoriteetti. Se oli tosi uuvuttavaa. Olisin varmaan oppinut siihen ajan kanssa, mutta vaikutin kuulemma siltä, että minua ei kiinnostanut hänen lapsensa ollenkaan.

Hyi, tuollainen mies on kurja äijä, jota en katselisi ollenkaan. Siksi erokin varmasti tuli.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n täytyy olla peto sängyssä, muuten en miehen valintaa kyllä ymmärrä...

Ap taitaa olla mies.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Hän yritti heti parin kuukauden jälkeen saada minut mukaan siihen lapsiperheen arkeen, eikä yhtään hokannut, kuinka ahdistavaa se minusta oli. En ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, ja sitten olisi kuin taikaiskusta pitänyt osata alle 10-vuotiaiden kanssa meuhkata ja olla kuitenkin auktoriteetti. Se oli tosi uuvuttavaa. Olisin varmaan oppinut siihen ajan kanssa, mutta vaikutin kuulemma siltä, että minua ei kiinnostanut hänen lapsensa ollenkaan.

Vaikka itselläni on lapsia, niin en muuttaisi varmasti ikinä yhteen sellaisen miehen kanssa, jonka lapset olisivat vielä kuvioissa mukana ja asuisivat miehen luona. Seurustella voisin, mutta molemmilla pysyisi omat kämpät ainakin niin kauan kun lapset kotona asuisivat. Pidän hyvin harvoin muiden lapsista, joten en haluaisi viettää aikaani heidän kanssaan kuin joskus hetken aikaa.

En myös antaisi jonkun vieraan miehen muuttaa kotiini ja lasteni kanssa samaan asuntoon, vaan lapseni saisivat asua luonani ihan rauhassa ja en häiritsisi heidän elämäänsä minun ystävilläni ja en missään nimessä miehen lapsilla. Lapseni ovat minulle aina tärkeämmät kuin yksikään mies, joten mies saisi tottua siihen tai etsiä itselleen naisen, jolla tärkeysjärjestys olisi erilainen.

Toisille on vaikeaa kiinnostua myöskään omien sisarusten tai ystävien lapsista. Minulla ei ole ikinä ollut mitään kiinnostusta varsinkaan taaperoikäisiä kohtaan. Mieheni pieneen tyttäreen kiinnyin syvästi ajan kanssa ja olen tosi onnellinen, että hän on ollut viime vuodet osa elämääni.Kun asiat loksahtaa kohdalleen, rakkaus ja tapa olla perhe voivatkin löytyä.

Av-mammat heti vihaisena räksyttämässä koska "miten muka joku ei tykkää toisten pikku p*rshedelmistä??!" :D.

Ja "kyllä minun pikku Nico-Janica-Hyacinth saa hallita tätä perhettä kuin Kuningas Kustaa konsanaan", vapaa kasvatus kunniaan, vitut säännöistä kunhan pikku pentu on tyytyväinen. <3

Jos on valinnut itselleen kumppanin, jolla ennestään jälkikasvua, pitää joustaa jotenkin johonkin suuntaan, koska isä/äiti on pysyy lastensa vanhempana ihan koko loppuelämänsä! Mitäs läksit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin miehen kanssa, jolla oli lapsia. Hän yritti heti parin kuukauden jälkeen saada minut mukaan siihen lapsiperheen arkeen, eikä yhtään hokannut, kuinka ahdistavaa se minusta oli. En ole koskaan ollut lasten kanssa tekemisissä, ja sitten olisi kuin taikaiskusta pitänyt osata alle 10-vuotiaiden kanssa meuhkata ja olla kuitenkin auktoriteetti. Se oli tosi uuvuttavaa. Olisin varmaan oppinut siihen ajan kanssa, mutta vaikutin kuulemma siltä, että minua ei kiinnostanut hänen lapsensa ollenkaan.

Vaikka itselläni on lapsia, niin en muuttaisi varmasti ikinä yhteen sellaisen miehen kanssa, jonka lapset olisivat vielä kuvioissa mukana ja asuisivat miehen luona. Seurustella voisin, mutta molemmilla pysyisi omat kämpät ainakin niin kauan kun lapset kotona asuisivat. Pidän hyvin harvoin muiden lapsista, joten en haluaisi viettää aikaani heidän kanssaan kuin joskus hetken aikaa.

En myös antaisi jonkun vieraan miehen muuttaa kotiini ja lasteni kanssa samaan asuntoon, vaan lapseni saisivat asua luonani ihan rauhassa ja en häiritsisi heidän elämäänsä minun ystävilläni ja en missään nimessä miehen lapsilla. Lapseni ovat minulle aina tärkeämmät kuin yksikään mies, joten mies saisi tottua siihen tai etsiä itselleen naisen, jolla tärkeysjärjestys olisi erilainen.

Sillä miehellä oli kyllä jotain probleemaa yksinolon kanssa. Valehtelematta viikko siitä kun erosimme, oli miehellä jo useampi nainen kierroksessa ja noin kuukautta myöhemmin vakiintui jonkun uuden naisen kanssa. Hänellä taisi olla myöskin lapsia pari kappaletta, joten ehkäpä sopivat toisilleen paremmin.

Sama