Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi juhannus seksittä
21.06.2020 |
Taas sama juttu. Jaksan toivoa ja odottaa, en painosta. Vietetään kivaa aikaa yhdessä, ystävien ja sukulaisten kanssa. Katselen kaunista, ihanaa, vaimoani. Kun lopulta pääsemme kaksin niin televisio ja kännykkä vie voiton, ovat tärkeämpiä kuin minä. Miksi elämän pitää olla tällaista? Miksi en uskalla lähteä tästä liitosta? Aina samaa pettymystä, torjuntaa ja itseinhoa.
Kommentit (5)
Olen jo terapiassa. Ollut jo pitkään. En sieltäkään ole saanut luottamusta itseeni ja mahdollisuuksiini. Vuosia jatkunut torjunta on tuhonnut minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo terapiassa. Ollut jo pitkään. En sieltäkään ole saanut luottamusta itseeni ja mahdollisuuksiini. Vuosia jatkunut torjunta on tuhonnut minut.
Sano terapeutille ensi kerralla että "haluan jättää vaimoni mahdollisimman pian. Auta minua tekemään suunnitelma ja pitämään kiinni siitä. Voimmeko keskittyä nyt vain tähän asiaan ja puhua muista aiheista vasta sitten kun olen irtaantunut suhteesta ja aloittanut uuden elämän".
Terapiassa puhutaan monista asioista, etsitään syitä ja käytösmalleja ja se prosessi voi kestää tosiaan vuosia. Mutta voit myös ottaa ohjat siellä ja asettaa tavoitteita. Sanot että ykkösprioriteetti on nyt pikainen ero, mieluummin seuraavan viikon aikana (se on kuin laastarin repäisy, ei mitäääään järkeä venyttää asiaa vielä 10 vuotta).
Ole tavoitteellinen, äläkä vain haihattele asian suhteen. Päästä vaimokin jo vapaaksi! Pystyt tähän kyllä! Vuokraa alkuun pikku yksiö tms, lähdet fyysisesti pois suhteestanne ja vanhasta elämästä. Sitten on helpompi sanoa ettet ikinä koskaan ole tulossa takaisin, hyvästi, kun on joku paikka minne mennä.
Kannatan. Vaimo ei tule muuttumaan. Sinä vain vingut täällä joka päivä. Kasvata selkäranka!
Jätä jo se paska akka ja lähde heti menemään! Taakse poistu!
Sulla on varmaan jotain itsetunto-ongelmia, pelkoja, et osaa olla yksin? En tiedä, mutta kovin yleistähän se on että roikutaan vaikka hautaan asti huonossa suhteessa ja ei osata lähteä, syytetään vain toista kun se ei ole sitä mitä haluaisi.
Suosittelen terapiaa, itseensä tutustumista ja elämään luottamista. Avaimet onneen on sulla itselläsi, ei vaimollasi.