Yli 40v. odottajista...

molemmat ihan terveitä ja täysijärkisiä, siis mieheni ja sisarensa=). Syy myöhäiseen raskauteen on ollut tahaton lapsettomuus, jota ei 40v sitten ole osattu hoitaa nykyisellä tavalla.

enää 40v synnyttää. Sain itse viimeisen lapseni 36vuotiaana ja se alkoi kyllä olla vimpat junat mielestäni. Hän on nyt 4,5v mut mietin jo että miltä tuntuu kun hän menee kouluun ja seison siinä vanhana " puolimummona" (vaikken näytä sellaiselta) ja muiden vanhemmat ovat 10-15v nuorempia, hehe. Että ei se lapsellekaan ole kivaa että on lähes mummo äitinä. Keskenmenoriski ja epämuodostumariski on todella olemassa kunnolla, itse synnytyskin on erittäin raskas yli 40vuotiaalle naiselle. Mitä ajatuksia tämä herättää?.... hmmm.... Jotenkin ajattelen että nainen ei pysty kohtaamaan faktaa eli että vanhenee vaan haluaa vielä vauvan joka on niin ihana ja pitää nuorena. Tosiasia on että mulla kans jatkuva vauvakuume mutta kun olin 4 lasta saanut tein sterilisaation vain sen takia että tiesin että muuten saisin itseäni vakuuttuneeksi että " vielä yksi" - eli tein päätöksen ja annoin järjen puhua. Olen edelleen kateellinen kaikille jotka odottavat ja haluaisin odottaa ja synnyttää vaikka heti huomenna. Kuitenkin pitää antaa ajan mennä ja myöntää että joskus se aika vaan on ohi. Lapsen oikeus on että on terveet vanhemmat jotka jaksavat 20v eteenpäin ja rehellisesti asia on niin että kukaan 60v nainen ei enää jaksa teinielämää. Voi olla raakaa tekstiä mutta niin on elämäkin. Lapsi kuuluu saada alle 40 vuotiaina, miel alle 37.

Vierailija:

enää 40v synnyttää. Sain itse viimeisen lapseni 36vuotiaana ja se alkoi kyllä olla vimpat junat mielestäni. Hän on nyt 4,5v mut mietin jo että miltä tuntuu kun hän menee kouluun ja seison siinä vanhana " puolimummona" (vaikken näytä sellaiselta) ja muiden vanhemmat ovat 10-15v nuorempia, hehe. Että ei se lapsellekaan ole kivaa että on lähes mummo äitinä. Keskenmenoriski ja epämuodostumariski on todella olemassa kunnolla, itse synnytyskin on erittäin raskas yli 40vuotiaalle naiselle. Mitä ajatuksia tämä herättää?.... hmmm.... Jotenkin ajattelen että nainen ei pysty kohtaamaan faktaa eli että vanhenee vaan haluaa vielä vauvan joka on niin ihana ja pitää nuorena. Tosiasia on että mulla kans jatkuva vauvakuume mutta kun olin 4 lasta saanut tein sterilisaation vain sen takia että tiesin että muuten saisin itseäni vakuuttuneeksi että " vielä yksi" - eli tein päätöksen ja annoin järjen puhua. Olen edelleen kateellinen kaikille jotka odottavat ja haluaisin odottaa ja synnyttää vaikka heti huomenna. Kuitenkin pitää antaa ajan mennä ja myöntää että joskus se aika vaan on ohi. Lapsen oikeus on että on terveet vanhemmat jotka jaksavat 20v eteenpäin ja rehellisesti asia on niin että kukaan 60v nainen ei enää jaksa teinielämää. Voi olla raakaa tekstiä mutta niin on elämäkin. Lapsi kuuluu saada alle 40 vuotiaina, miel alle 37.

Mä kun satun olemaan jo 41v....

eikä vittuilua vaikka moni reagoi siihen sellaisena.

Mutta mut leikattiin enkä siis päässyt synnyttämään (perätilan takia). No joka tapauksessa, ihan helppo oli raskautuminen ja odotus, vauva oli syntyessään terve, vauva-aika meni hyvin, vaikka vauvalla olikin koliikkia, eikä mua edes väsyttänyt, vaikka imetin öisinkin yli vuoden ikäiseksi. Enemmän mua väsytti ekan lapsen kanssa, joka oli myös koliikkivauva. Olen saanut neljä nuorinta yli 30-vuotiaana, ja nuorimmaisen siis yli nelikymppisenä, enkä ikinä ole kokenut itseäni vanhaksi äidiksi. Kyllä tuo vanhaksi tunteminen taitaa tosiaan olla korvien välissä. Ja miksei 60-vuotias voisi jaksaa teinien juttuja?

Oma äiti kuolikin sitten sellaiseen kun olin pieni.

mutta ainakin meidän lasten koulussa, enemmistö vanhemmista on joka tapauksessa meitä " iäkkäämpiä" .

Varmaan riskit kasvavat aika lailla vuosi vuodelta tuossa iässä?

40-vuotiaan äidin riski saada Down-lapsi on 1:110, 42-vuotiaan 1:38, 45-vuotiaan 1:25.

reilusti yli nelikymppinen saakin vauvan ilman synnyttämistä? Onko se sallittua?

yksinkertaistavia: kaikki nuoret äidit tuomitsevat iäkkäät ja iäkkäät äidit puolustautuvat noin kärjistetysti ilmaisten. Me olemme kaikki yksilöitä ja tunnettu tosiasia on, että nainen on hedelmällisimmillään alle 25-vuotiaana. Kaikki eivät kuitenkaan ole kypsiä henkisesti vielä 35-vuotiaanakaan, ja sitten ei aina elämä mene niin kuin on teininä suunnitellut. Nämä ikäasiat pitäisi oikeasti kieltää tältä keskustelupalstalta, koska niissä ei ole mitään järkeä. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle, ja 45-vuotias tuore äiti voi olla elämänsä vireessä juuri silloin, kun toisaalla 24-vuotias äiti sairastaa parantumatonta syöpää. Elämä on lahja ja mitään ei kohtalolle voi.

Minulle se oli sopiva ikä. Mutta nyt lapsen ollessa koululainen, olen miettinyt, miten paljon " joudun" olemaan tekemisissä n. 15 vuotta nuorempien äitien kanssa. Esim. 47-vuotiaalla ja 30-vuotiaalla on elämä aika tavalla eri vaiheessa. Luodaan uraa, laitellaan kotia, elämä on vahvasti materialistista ja pintaa. Olen pitkän aikaa ajatellut, miten tämä vaikuttaa minuun ihmisenä, ehkä aika paljon.



Samoin " vanhojen ystävien" maailma on vieras. Monien lapsen ovat lähdössä kotoa, luodaan uutta uraa ja elämää.



Onneksi on jonkun verran samaakin ikäluokkaa samassa vaiheessa, joiden kanssa arvot ja elämänasenne menee yksiin. Löytyy tietynlaista syvyyttä.



Myös elämän rajallisuus mietityttää, koska on joutunut tekemään vaikeita luopumisia.



Hapuilen " roolini" kanssa jossain välimaastossa, enkä oikein tiedä, minne kuulun.