Ensin lapsi saa kolmipyörän, jossa on työntötanko. Näin vanhempi ohjaa.

Lapsi saa myöhemmin pyörän apupyörineen ja tulee sekin hetki, kun apupyöriä ei enää tarvita. Tätä on kehitys ja siinä näen ihmiselämän arvon.
Aikuisena maailma tämänä päivänä kuitenkin näyttää kovin toiselta. Automaattiovi ettei tarvitse ovea avata. Liukuportaat ettei tarvitse portaita kävellä. Striimipalvelussa automaattinen toisto ettei tarvitse klikata uutta jaksoa käyntiin. Meistä tehdään aikuisina uudestaan lapsia. Ketä tämä palvelee, koska meitä se ei palvele?

Eliittiä.

Mutta mitäpä minä mistään tiedän, mies ilman mersua mutta senkin edestä selkärankaa.